White Country

kotona: overload

2012-01-28T09:39:00.001+02:00

Situation overload, todellakin taas. Olen joutunut luopumaan periaatteestani, että kirjat pidetään yhdessä rivissä. Nyt jo suurin osa hyllyistä on kahdessa rivissä, sillä muuten ei mahdu. Siksi ne notkuukin noin. Lisäksi on noita huojuvia torneja joka välissä, puhumattakaan siitä kirjapinosta jonka olen piilottanut olohuoneen verhon taakse...

Mutta tälle seinälle ei vaan mahdu yhtään lisää hyllyä.

Rakastan kirjoja, ihan kirja-kirjoja, niitä fyysisiä otuksia. Joo, Kindle on varmaan tosi kätevä. Mutta nämä kirjat ovat ystäviä. Ja jos niitä löytyy maailmalta lisää, ei niitä voi jättää huomiomatta.

Mutta jos kirjaston poistohyllyssä makaa Merete Mazzarella, niin eihän sitä voi sinne jättää! On muuten viisas nainen, pidän hänen polveilevasta ja välillä eleettömästä, mutta ah niin oivaltavasta kirjoittamisestaan. Tämä Täti ja krokotiili on kokoelma ajatuksia vähän kaikesta, elämästä ylipäätänsä, keski-iästä, kirjoittamisesta ja eräänlainen tätiyden puolestapuhuja. Tätivoimaa siis.

Lähikirppiksellä on myös liiankin loistava kirjatarjonta. Sinänsä rahaa ei kulu suunnattomasti, mutta kirjahyllytilasta on huutava pula. Joudun organiseeraamaan jälleen, mutta se on kivaa. Vähän kuin olisi kirjastossa töissä.

Ratkaisu esteettiseen ongelmaan = ovet. Kirjahylly peittää olohuoneestamme koko seinän, joten näin näkymä rauhoittui hieman.Tilanahtauteen haettiin apua ns. kovalla kädellä. Kirjoja kiertoon ja kestolainaan, juu ei tartte palauttaa. Pokkareita survottiin "rumasti" ovien taakse, kauneimmat, käytetyimmät ja painavimmat tietokirjat jäivät tukevimmille hyllyille. (Ei nää Billyt kanna samanlaista kuormaa kuin Lundiat..)

Sitkeällä vääntämisellä kaappeihin saatiin järjestykseen myös lautapelit ja lasten dvd:t. Kun piirrettyjen aika on perheessämme joskus ohi, vapautuu jokunen metri hyllytilaa...kirjoille! Siihen asti pinoamme kirjoja, no vähän joka paikkaan...

kotona: aika

2012-01-22T09:05:00.000+02:00

On vierähtänyt aikaa. Tämän blogin parissa meinaan. Viime viikolla vilahti ohi blogin VIISIVUOTISSYNTTÄRIT, voitteko kuvitella? Koskas te lukijat olette tulleet mukaan kyytiin?

Olen monesti meinannut deletoida tuolta arkistosta nuo vanhimmat postaukset, mutta annan sittenkin olla. Sieltä näkee, miten bloggaaminen on vuosien saatossa kehittynyt. Kun aloittelin bloggaamista muutaman ystävän inspiroimana, blogistania oli kovin toisenlainen. We've come a long way, baby.

Tämän White Country -blogin ohessa olen perustanut myös nukkekotiblogin, joulublogin ja viimeisimpänä kirjoittamisblogin.

No mutta, täällä kotona on laitettu paikkoja kuntoon ja siinä ohessa laitettu kalenteritkin kuntoon.

Omassa Moleskinessani on viikko per aukeama ja parasta on runsas muistiinpanotila eli sivu joka aukeamalla. Tosin kuljetan kyllä pientä muistivihkoa aina kyljessäni. Seinällämme keikkuva kuusisarakkeinen perhekalenteri ei ole kaunein, mutta ehdottomasti toimivin. Sen avulla työt ja harrastukset säilyvät järjestyksessä.

Kirjoittava ihminen rakastaa asioita, jotka liittyvät kirjoittamiseen. Kultaisen kuulakärkikynän olen saanut kultaiselta mieheltäni huomenlahjaksi. (Lyijytäyteversion ostin itse myöhemmin.)

keittiössä: madhur jaffrey

2012-01-16T17:25:00.000+02:00

Tein taas ruokaa, miten sitä pitääkin koko ajan tehdä ruokaa (huokaus). Kikherneitä, kevätsipulia, lehtipersiljaa....(ei syöneet lapset tätä tietenkään)

Reseptin takana Madhur Jaffrey. Onko tuttu daami? Hän on nimittäin intialainen bollywood-näyttelijätär ja ruokaentusiasti, kirjaillut monta keittokirjaa. Tämä Eastern vegetarian cooking on pari vuosikymmentä vanha ja ulkonäöllisesti tylsä kuin saapas. Mutta sisältää reseptejä raaka-aineitten mukaan ja on ihan veikeä opus, pokkarina pilkkahintaan esimerkiksi Amazonista.

Lehtipersiljaa kasvatan kesäisin pihalla, se on mainio yrtti, jotenkin sielukkaampi kuin käkkäräpersilja, joka tuppaa kasvamaan kitkeräksi.

kotona: ovi

2012-01-02T15:58:00.000+02:00

Ovi uuteen vuoteen! Myrskyn kaataman kuusen havuista tein ovikoristeen. Pohjana paksua rautalankaa, päälle havuja sidontalangalla. Ehkä tän avulla muistan, mitä vuotta eletään?

Tämän vuoden ensimmäinen latte oli samanlainen kuin viime vuoden viimeinen. Olen kökkinyt sohvan nurkassa näillä eväillä jo monta iltapäivää ja iltaa, aikas ihanaa. Edelleen puikoilla fifi-huivi harmaasta alpakasta. Loppusuoralla, mutta nyt vasta opin kuvion ulkoa, en malta lopettaa vielä.

2011-12-22T13:03:00.000+02:00

kotona: jouluhiiri

2011-12-21T13:10:00.000+02:00

Ai niin. Vielä yksi juttu, joka kuuluu jouluun. Vesimelonia syövä hiiri, jolla on vaaleanpunainen töyhtö päässä. Ehdottomasti.

Tämän pienen harmaan hiiren olen valinnut kuusivuotiaana, kun asuimme Yhdysvalloissa. Se kuuluu kuuseen joka joulu. Kun aikuistuin ja muutin pois kotoa, vanhempani kiltisti laittoivat sen joka vuosi esille muuten niin tyylikkäästi koristeltuun kuuseensa. Tosin usein alaoksille ja kuusen taakse.

Nyt silmäpuoli hiirulainen on meillä. Saa keikkua yläoksilla.

keittiössä: pikkumökit

2011-12-20T13:03:00.000+02:00

On muuten kaksi asiaa (ainakin), jotka ovat olleet osa joulujani aina. Joulukuusi ja piparkakkutalo. Molemmissa on sellaista leikkimielisyyttä, jota elämässä aina pitää olla.

Meillä on nykyään kaksi piparkakkutaloa. Pientä kilpavarustelua koristelussa. Huomatkaa koirankopit sekä "jäädytetyt " lätäköt. Tärkeintä on muuten muistaa jemmata talon sisään riittävästi koristeita!

käsillä: joulutyynyt

2011-12-17T13:07:00.000+02:00

Lumiset maisematyynyt ovat tämän joulun tuotoksia. Marinoin Floridasta ostettua kangasta muutaman vuoden, ja löytyihän sille käyttökohde! Harmaat lampaantaljat ostettiin terassin tuoleja varten, mutta jäivätkin sisälle.

keittiössä: joululeivontaa

2011-12-14T12:58:00.002+02:00

Joululeivonta toteutuu meillä vanhojen tuttujen reseptien avulla. Vanhin on isoäitini piparkakkuohje 70 vuoden takaa. Mikä ihana aarre tuollainen ohje, jolla on vuosikymmenet leivottu piparit tässä suvussa.(On muuten nykyään hyvässä tallessa suosikkireseptit, kun laitoin ne Oi ihana joulukuu -kirjaani taannoin.)

Ja nämä italialaistyyppiset mantelikeksit. Kokonaisia manteleita (ei missään nimessä mauttomiksi kuorittuja!), luomusitruunan kuorta, voita ja sokeria. Ah ja voi. Aivan mahtavia kahvin kanssa.

Ja taas se purkin kansi on auki...

keittiössä: aito italialainen

2011-11-02T15:39:00.003+02:00

Pizza on ehkä parasta lohturuokaa ikinä. Keskinkertaista pizzaa saa aika helposti, mutta erinomaista pizzaa erittäin harvoin. Silti yritän kotona tehdä samankaltaista pizzaa, mitä kerran sain Como-järven rannalla olevassa pienessä kylässä, ikivanhassa puu-uunissa paistettua, tulikuumaa, ohutta ja vähätäytteistä... Tämä kotiversio on tietenkin vielä kaukana siitä, mutta kohtalaisen ok. Paistan paistokivellä, valelen oliiviöljyllä, ah nautinto.

Pohjan on oltava ohut ja se on tehtävä ehdottomasti durum-vehnäjauhoista. Juusto parasta mahdollista mozzarellaa. Ja sen verran olen oppinut, että säilyketomaateissa on todella paljon eroa. Mutti on parhaimmistoa, varsinkin nämä pienet kirsikkatomaatit. Täytettä niukasti, kiitos. Pepperoni ja vihreä paprika ovat aika hyvä makupari. Punasipulikaan ei haittaa.

Divareista on tarttunut mukaan pizzakirjoja. Yhden ihanan amerikkalaisen noin 20 vuotta vanhan pizzaraamatun olen hukannut, siinä oli muun muassa noin 10 sivun ohjeet siihen, miten ja minkälaisilla kädenliikkeillä taikina alustetaan juuri sopivan kimmoisaksi ja kiiltäväksi palloksi.

Kuulun tässä Vincenzo Buonassisin Pizza-kirjassa mainittuun sormilla syöjien kerhoon. Pizza on ehdottomasti sormiruokaa! Veitsellä ja haarukalla kitkuttaminen on vulgääriä!

Ja tämän kirjan kannessakin syödään pitsaa rullattuna ja sormin, en voi olla siis väärässä. Muuten tämä Nikko Amandonicosin La Pizza on ehkä enemmän fiilistelykirja, kaunis kuvitus ja Napolin historiaa.

Mutta tästä opin käyttämään tomaattikastikkeen asemesta valutettuja, käsin survottuja säilöttyjä tai tuoreita kirsikkatomaatteja. Hifistelyä ehkä, mutta joskus sekin on ihan tarpeellista ja kivaa.

käsillä: kehystetyt

2011-11-02T15:17:00.006+02:00

Pussillinen vanhanaikaisia partakoneenteriä pyöri kaapin pohjalla, en muista mistä lie mukaan tarttuneet. Niistä tuli terävää taidetta pikkuvessan seinälle.

Tykkään valkoisista vitriinikehyksistä, Ikeasta saa edullisesti ja nämä taitaa olla Anttilan poistolaarista. Vitriinikehys tuo mukavasti kolmiulotteisuutta, kun lasin alle mahtuu laittamaan kaikenlaista tavaraa.

Tähän yhdistetyssä käsityö/työnurkkauksessani olevaan kehykseen olen sujauttanut vanhoja nepparinappeja, puisen parsintasienen, turkoosin mittanauhan ja vaaleansinistä silkkilankaa. Taustapaperina sivu vanhasta kirjontamallistosta.

Eikä siinä vielä kaikki tietenkään! Tein Matin huoneeseen kaksi pikkutaulua. Tässä vanha karttalehden sivu (Tanganjikan territorio ja Betsuanamaa!) sekä yllätysmunasta pelastettu norsu muistuttavat keväisestä Afrikan matkasta.

Toisesta karttakirjasta löytyi pohjoisen pallonpuoliskon tähtitaivas ja mistä lie tuo pieni turkoosi lentokone on meille tullut.

keittiössä: banaanisuklaakakku

2011-10-16T18:03:00.001+03:00

En sano sitä kauniiksi. Kakku on pikkusiskon synttärikakku. Sisko on kyllä kaunis.

Mutta aika herkullinen on kakku. Nimittäin banaani-suklaatäytekakku, johon nappasin hieman vinkkiä Timo Aleniuksen kirjasta Mestari Aleniuksen kakkuklassikot.

Merikadulla sijaitsevan Sokerileipuri Aleniuksen banaanisuklaakakku on nimittäin taivaallisen hyvä kakku. Maistoin sitä ensimmäisen kerran aika monta vuotta sitten, kun siskoni oli Aleniuksella kesätöissä.

Tänä vuonna sisko sai syntymäpäiväkakukseen yksinkertaistetun version. Kakun täytteenä viipaloitua banaania, suklaakastiketta, kermarahkaa sekä tryffeliä. Päälle yritin suklaakuorrutusta. Tuli niin rumaa jälkeä, että paikkailin kookoslastuilla.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että kauniit kakut voi olla silkkoa sisältä. Mutta tämä puolirumilus on kyllä hyvä sisältä.

käsillä: uusi-mutta-vanha sohvapöytä

2011-10-06T18:19:00.000+03:00

Siitä on muutama hetki, kun lauttasaarelaiskaksioon ostettiin Stockmannilta opiskelijabudjetilla ensimmäinen oikea sohvapöytä, sen kreikansinisen sohvan pariksi. Alunperin pöydässä oli lasikansi, mutta se hajosi. Teetettiin uusi, sekin taisi mennä rikki muutossa. Sitten päälle naulattiin ronskisti liimapuulevy ja rumilus palveli vanhempieni kotona tv-huoneessa monta vuotta.

Uusi vuosikymmen, uusi idea. Kesän maalausprojekteista ylijäänyttä Unica-ulkokalustemaalia jalkaosaan ja vanhaa lautaa kanneksi. Lähirannasta raahasin - tai raahautin miehellä - pari puista eurolavaa, mistä lie olivat seilanneet. Kauniisti harmaantuneita ja ronskit naulankolotkin.

Tällainen siitä sit tuli! Taatusti uniikki ja aika ekologinen tää meidän uusi-mutta-vanha sohvapöytämme.

2011-09-27T18:44:00.005+03:00

Uusintaluvussa on ollut Austin Wrightin Tony & Susan. Ostin tämän joskus 90-luvulla englanninkielisenä pokkarina ja luin hotkimalla, pidin kovasti. Kirja pysyi hyllyssä vuosien ajan, mutta tänä syksynä huomasin että Avain-kustantamo julkaisi sen suomennoksen. Hyvä niin! Niinpä otin kirjan uusintalukuun. Nyt kirja tuntui toisenlaiselta, mutta edelleen hyvältä. Pidän kahdesta rinnakkain kulkevasta juonesta ja kaikki kirjoittamiseen liittyvä tuntuu kiehtovalta ja ajankohtaiselta elämässäni.

Flunssaa pakoillessani vietin sunnuntaipäivän makuulla ja luin Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyyden. Meinasin lopettaa kirjan heti ensimmäisen luvun jälkeen, mutta jatkoin kuitenkin. Yksinäisyyden ja kiusatuksi tulemisen kuvaus oli koskettavaa, ja kokonaisuutena kirja oli kuitenkin lohdullinen. Olin olettanut jostain syystä (ehkä kirjailijan taustasta johtuen) kirjan olevan matemaattisempi. Itse en pidä alkulukuja yksinäisinä, vaan kauniina.

saunatyynyt

2011-09-14T18:09:00.001+03:00

Olen saunan ystävä, kuten niin moni muukin. Lapsuudesta selkärankaan imetty rakkaus löylyä kohtaa. Ihanin sauna on pieni puusauna pienessä saaressa järven rannalla, perusmökkisauna siis. Kiukaan lempeä naksunta, peilityyni järvi, napakka vihta.... tänä kesänä jäi käymättä. Kotona sähkölämmitteinen kaupunkisauna hellii perhettämme aina eukalyptusöljyllä hajustettuna.

Ompelin meille uudet saunatyynyt, tykkään loikoilla lauteilla, siihen nämä on oivat. Kangas on halpaa Ikean pellavaa ja tuollaiset tekstit brodeerasin päätyihin. Koko tyynyt voi tarvittaessa heittää pesukoneeseen täytteineen päivineen.

kirjahyllyssä: taimitarha

2011-09-06T14:23:00.001+03:00

Ihanin ääni kotona on naapurihuoneessa leikkivien lasten ääni. Kun itse voi syventyä käsityöhön tai kirjaan tai askareisiin, ja taustalla kuuluu suloinen, sopuisa puheensorina, legopalikoiden kolina toisiaan vasten, touhun ja tohinan ääni.

Niinpä ilahduin, kun Tom Hodgkinson kirjoittaa kolmannessa kirjassaan Joutilaat vanhemmat näin: "Joutilaan vanhemman tehtävänä on antaa lasten leikkiä mutta olla silti hemmottelematta heitä." Tom Hodgkinson edustaa samaa koulukuntaa kuin minä. Kannatan "laiskaa" vanhemmuutta, jonka ajatus lasten jättämisestä rauhaan on minustakin oikein hyvä ajatus. Käytännössä sitä, että aamupalan jälkeen lapset säntäävät puuhiinsa eivätkä häiritse minua!

Hodgkinson kirjoittaa myös rousseaulaisesta kasvatusfilosofiasta, joka saa minut nyökyttelemään päätäni:

"Luonnonmukainen vanhemmuus on hellävaraista ja helppoa. Se vaatii hyvin vähän työtä, ja lopputuloksena syntyy vahvoja, terveitiä, ainutlaatuisia ja itseensä luottavia lapsia. Ei ole kysymys minkään ideologia tuputtamisesta lapsille tai "ihanneaikuisen" luomisesta. Kyse on siitä, että lapsen annetaan kasvaa kaikessa ainutlaatuisessa yksilöllisyydessään juuri omaksi itsekseen."

Riittävästi joutilaisuutta, ohjelmoimatonta ja kontrolloimatonta aikaa. Vaikka teippirulla ja laatikollinen vessapaperihylsyjä, jugurttipurkinkansia ja värejä. Tai saavillinen lunta kylpyhuoneessa.

Ja mahdollisimman vähän ruutuaikaa. Kun lapseni olivat pienempiä, olin tiukka ruutuajan suhteen. Minulla oli periaate, että luin lapselle yhtä monta minuuttia kirjaa kuin annoin lapsen katsoa telkkaria. Sillä tavalla sain hillittyä haluani istuttaa lapset nurkkajumalan eteen, sillä kieltämättä telkkaria tuijottavat lapset ovat - no, hiljaa ja paikoillaan. Mutta se voi passivoida lasta niin, että lapsi ei kykene omaehtoiseen, pitkään leikkiin, vaan nurkuu vanhempien lahkeissa mankuen.

Tultuani äidiksi olen lukenut tai selannut kymmenittäin kirjoja, jotka sivuavat vanhemmuutta tai "lastenkasvatusta".

Osasta kirjoja on jäänyt pysyvä muistijälki, kuten Selma H. Freibergin kirjasta Lapsen salaperäinen maailma. Nyt jo hieman vanhanaikaisen oloinen kirja kertoo esimerkkien avulla lapsen ensimmäisten vuosien kehityspsykologiasta. Jean Liedloffin Continuum Concept, Jesper Juulin Viisas lapsesi ja Thomas Gordonin Viisaat vanhemmat on luettu, samoin kuin Keijo Tahkokallion ja Jari Sinkkosen kirjoja. Oma ajatteluni on saanut näistä kaikista paljon.

Tällä hetkellä sohvapöydällä lojuu Raisa Cacciatoren Portaita pitkin - lapsen ja nuoren seksuaalinen kehittyminen.

keittiössä: banaanikakku

2011-09-04T19:31:00.001+03:00

Jatkan tätä ruokalinjaa, koska näitähän riittää. Tyttären luisteluleirillä jokusen päivän levänneet ylikypsät banaanit pääsivät kakuksi.

Banaanikakku

150 g voita
1 dl sokeria
2 dl tomusokeria
3 kypsää banaania
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
75 g mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
ripaus suolaa

Vaahdota voi ja sokerit. Soseuta banaanit ja lisää voi-sokeriseokseen. Lisää kananmunat. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan. Kaada voideltuun vuokaan ja paista 175 asteen lämmössä 30-40 minuuttia.

Vaihdoin alkuperäisessä Leila Lindholmin ohjeessa olleet pekaanipähkinät kaapissa lojuneeseen mantelijauhepussiin. Leilan kirjat on tehty taidolla ja tyylillä. Molemmat on käännetty suomeksi, mutta jälkimmäistä en malttanut viime vuonna odottaa, vaan ostin samantien ruotsinkielisen version sen ilmestyttyä.

Kirjojen kuvitus ja stailaus ovat todella herkullisia. Ohjeet ovat toimivia ja napakoita. Kirjoissa on hyviä variaatioita perusohjeista, esimerkiksi kääretortuista ja patongeista. Eikö ole aika jännän värisiä nuo punajuuribaguetet?

keittiössä: matira

2011-08-30T19:21:00.000+03:00

Kesän aikana lähimarketissa meille opetettiin kädestä pitäen, miten tunnistetaan hyvä vesimeloni päältäpäin koputtelemalla ja kuuntelemalla. Näin sesonkiaikaan vesimeloni (tai kuten Rajastahanissa sanotaan: matira) hotkitaan ihan sellaisenaan, mutta siitä saa myös erinomaista lämmintä ruokaa!

Viisitoista vuotta sitten söin vesimelonicurrya ensimmäisen kerran ystäväni Tapion tarjoamana. Yllätyin, että ohje oli peräisin omassakin kirjahyllyssäni olleesta Camellia Panjabin Indiens mat -kirjasta. Tähän tapaan siis:

Vesimelonicurry

1/2 vesimeloni
3 rkl öljyä
2 tl chilijauhetta
1 tl kurkumaa
1 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
3 valkosipulin kynttä silputtuna
2 tl jeeraa
suolaa
puolikkaan limetin mehu
ripaus sokeria

Leikkaa vesimeloni sopivankokoisiksi kuutioiksi. Soseuta noin puolet kuutioista tehosekoittimella ja sekoita tähän mehuun chili, kurkuma, jauhettu korianteri, valkosipuli ja suola.

Kuumenna öljy ja pyöräytä siinä jeeransiemeniä hetki, lisää sitten maustettu vesimelonimehu. Keitä kasaan, lisää ripaus sokeria ja limetin mehu.

Lisää lopuksi vesimelonikuutiot ja anna lämmetä muutama minuutti.

Apua, taas ruokapostaus. Mut olen huomannut, et tää blogi onkin hyvä reseptivihko myös, siksi postailen näitä suosikkejani. Olen tehnyt kaikenlaista muuta, mutta niistä myöhemmin.

keittiössä: maistuvat kurkut

2011-08-24T15:39:00.000+03:00

Elokuu on kurkkukuu. Mummini opetti minut tekemään maustekurkkuja. Ensin haettiin torilta sopivan napakat ja röpelöiset kurkut. Maustekurkut tehtiin aina isoon Ilves-lasipurkkiin. Liemeen laitettiin sinapinsiemenet, mustaherukanlehdet, piparjuurilastut ja muut. Kurkkujen tekeytymistä piti odotella viikkotolkulla. Mutta oi, miten ihanaa oli hipsiä kellarinportaille, nostaa kannen painona ollut iso kivi, noukkia purkista suurinpiirtein paljain käsin tuollainen ihana maustekurkku ja syödä se siinä, pimeässä välikössä. Ah ja röyh.

Naapuri tarjosi viime vuonna ihania valkosipulikurkkuja, joiden ohje oli löytynyt Eeva Salosen Ruokatorstai-kirjasta. (On muuten mahtava teos, Hesarin Ruokatorstai-sivujen annista koostettu, melkein uuvuttavan monipuolinen ja runsas kirja. ) Resepti piti saada heti, tietenkin. Ja tehdä. Joten tänä vuonna tein uudestaan. Tänä vuonna laitoin liemeen hunajan asemesta sokeria ja lisäsin valkosipulin määrää.

Valkosipulikurkut

1 kg avomaankurkkuja

10 valkosipulinkynttä

tilliä

liemi:

2 dl väkiviinaetikkaa

5 dl vettä

1 dl sokeria

1 rkl suolaa

Viipaloi kurkut ja valkosipulinkynnet. Lado purkkeihin kurkku- ja valkosipuliviipaleita sekä tilliä. Kiehauta liemen aineet ja kaada kuuma liemi kurkkujen päälle. Sulje tiiviisti ja säilytä kylmässä. Valkosipulikurkut ovat valmiita muutaman päivän kuluttua.

Purkissa ovat. Nyt kun malttaisi hetken odotella... Mikä siinä muuten on, että joskus valkosipulin palat muuttuvat etikkaliemessä aika häijyn värisiksi? Jotain kemiaa siinä on...

keittiössä: kolme piikkiä

2011-08-09T21:19:00.000+03:00

Onko teillä tällainen? Tämä on perunahaarukka, ihan toimiva.

Perunahaarukalla pienet potut säilyvät ehjinä sekä kypsyyttä kokeiltaessa että lautaselle nostettaessa,

Tytär kysyi, että ostinko juuri tämän sillipurkin kannen (värin) takia? Noh, oli silläkin osuutensa asiaan. Mutta hyvää on sillikin.

keittiössä: kasa luita

2011-07-30T11:02:00.002+03:00

Kesäistä piharuokaa edustavat ribsit ja coleslaw. Ribsien suhteen olen kokeillut kymmenisen eri reseptiä ja valmistustapaa. Esikeittoa, pintamaustamista, marinointia.... Aikamoisia herkkuribsejä saatiin ystävien luona Arizonassa, mutta niitä valeltiin grillissä koko päivän ajan...

Tämän barbequeribsien ohjeen otin Mikko Takalan Pomminvarmat-kirjasta, johon se on päätynyt Sara La Fountainilta. Nämä valmistuvat uunissa eikä kastikkeessa ole mitään "ihmeaineita". Työmäärä-laatusuhde on tähänastisista kokeiluistani paras!

Ribsit

1,5 kg porsaankylkiriviä annospaloina
2 valkosipulin kynttä
4 rkl tomaattipyrettä
3 tl tabascoa
2 tl jauhettua juustokuminaa
2 tl savupaprikajauhetta
2 appelsiinin mehu
1 limetin mehu
6 rkl fariinisokeria
6 rkl rypsiöljyä

Mausta ribsit suolalla. Valmista kastike yhdistämällä ainekset. (Alkuperäisessä ohjeessa aineksia keiteltiin tovi, mutta mulla oli kiire....) Voitele ribsit kastikkeella ja lykkää uuniin noin 160 asteen lämpöön. Pari tuntia välillä käännellen ja voidellen.

Kaveriksi sopii parhaiten cole slaw -tyyppinen kaalisalaatti, sillä nythän ovat varhaiskaalit ja porkkanat oikein makoisia! Kastikevariaatioitakin olen kokeillut, näitä aineita sattui nyt olemaan kaapissa.

Cole slaw

1 varhaiskaali
4 porkkanaa
2 salottisipulia
2 dl kevytkermaviiliä
1 dl majoneesia
loraus valkoista balsamicoa
1 rkl sokeria
suolaa

Sinne humpsahtivat, hyvää oli.

P.S. Postaus per kuukausi, aika laiska tahti!

keittiössä: kylmä kahvi

2011-06-30T21:59:00.001+03:00

Kuuma päivä, kylmä kahvi. Frezzat ja Starbucksit voi jättää kauppaan, sillä taloudellinen emäntä tekee jääkahvinsa(kin) itse. Ei ole vaikeaa.

Koulukuntia lienee tässäkin asiassa useita, minä päädyin kylmähauduttamiseen.
Siinä samaan kulhoon laitetaan 2 dl kahvia (tässä Brazilia) ja 6 dl vettä. Annetaan seistä huoneenlämmössä kannen alla vähintään 8 tuntia. Suodatetaan jauhe pois kaatamalla ruskeanpuhuva puuro harsokankaalla vuorattuun siivilään. Saadaan jokunen desilitra mustaa kultaa, joka säilyy vaikka korkillisessa lasipullossa jääkaapissa. Inspiraationi The Pioneer Woman kertoi valmiin kahvin säilyvän viikkotolkulla, mutta minua sellainen hieman hirvittää. Voi olla totta, mutta itse teen aina vain muutaman päivän satsin.

Kun on jääkahvin tarve, kaataa valmista kylmää kahvia desin verran jääpalojen päälle lasiin ja täyttää loput haluamallaan maidolla. Haluttaessa ripaus sokeria. Tulee aika mainiota myös, jos nakkaa mukaan hulauksen hasselpähkinäsiirappia.

I make my iced coffee as inspired and instructed by The Pioneer Woman.

kotona: melukylän mehuhana

2011-06-18T19:35:00.000+03:00

Hei, me ollaan kesälomalla eikä ehditä blogiin. Ei no, pientä puuhaa ollut koko perheellä viime viikkoina: luisteluleiriä, venettä, aittaa, valintakokeitakin. Ehkä tämä tästä pian taas tasoittuu lomamoodiin.

Kesäloma tarkoittaa meillä ovista sisään ja ulos juoksevaa lapsilaumaa, siis pihapiirin melukylän lapsia. Joilla on jano, varsinkin hellepäivinä. Laiska äiti ja kätevä emäntä turvautuu tällaiseen mehuautomaattiin.

Vajaan viiden litran pönikkä (Etolasta) ja mehua on saatavilla vaivattomasti. Aikuisporukalla toimisi aika näppärästi muuten myös sangrian kanssa....hmmm.

Ja tiski minimoidaan pyykkipojilla!

keittiössä: mansikat kohtaavat

2011-06-08T10:28:00.000+03:00

Ennen uutta satokautta on aika käyttää pois pakasteaarteeni. Keittiössä viime kesän viimeiset luomumansikat (ihania! kuin metsämansikoita!) kohtasivat espanjalaiset serkkunsa.

Aika täydellinen kakkupohja. Luomumunista tulee kaunis väri ja hyvä maku.

Väliin vakiosettini: vispikermaa ja rahkaa, mansikkasurvosta ja tuoreita mansikoita. Vähän sitruunankuorta raastettuna.

Päälle pitkästä aikaa pursotusleikkiä, vispikermaa ja rahkaa (miksei rahkaa muuten saa luomuna?).

Näillä eväillä: tervetuloa ihana kesä!

kotona: versoja

2011-05-30T14:18:00.000+03:00

Olohuoneen seinällä roikkuu uusi taulu, Anna Emilia Laitisen "Sprouts"-maalauksen printti. Ihastuin siihen heti, kun näin sen. Olen kaivannut taidetta seinillemme, mutta olen aika ronkeli sen suhteen. Valitsen (hitaasti ja hartaasti) vain töitä, jotka puhuttelevat minua.

Kirjoitin Outi Kirveen "Ensilumi"-taulustani aiemmin, nimittäin yli neljä vuotta sitten. Olen siis nähtävästi blogannut yli neljä vuotta, hups meni blogisynttärit ihan ohi. No, on kalusteet vaihtaneet paikkaa muutaman kerran. Itse asiassa nämä versot ovat melkein samassa paikassa kuin tuo Ensilumi silloin neljä vuotta sitten.

kuva: Anna Emilia Laitinen

Näen tässä herkässä työssä omat lapseni. Kaksi pientä siementä, joiden niskasta versovat pienet lehdet. Toinen on minun silmissäni tyttö ja toinen poika. Minun omat taimeni.

keittiössä: lohileivät

2011-05-25T09:22:00.000+03:00

Meidän perheessä toukokuu on todellakin juhlakuu. (Parin viikon sisään osuu äitienpäivän lisäksi kuudet syntymäpäivät.)

Kaipaan usein suolaista tarjottavaa, mieluiten helposti syötävää ja helposti sarjatyönä valmistuvaa. Voilepäkakut ovat tehneet paluutaan, viimeksi kokeilin fetakasvisversiota. Mutta myös pikkusuupalat sopivat aina. Yksi hyväksi havaittu ohje on tämä entiseltä naapurilta kopioitu lantkonki-nimellä kulkeva pienistä voileivistä muodostuva pitkä voileipä.

Pohjana maukasta ruisleipää, yleensä saaristolaisleipää. Sitten tahna majoneesista, silputusta punasipulista ja tillistä. Päälle kylmäsavulohta, kananmunaviipaleita ja kurkkua.

kylässä: etsi eläin

2011-05-02T13:27:00.000+03:00

Hei, me ollaan kotona taas! Etelä-Afrikan maisemista on palattu pohjoiselle pallonpuoliskolle, lumisateiseen vappuun. Kuvia räpsitty tuhatkunta, pieni sortteeraaminen siis edessä. Ajattelin teettää kuvakirjan tästä perhematkasta, tosin suunnittelin samaa viimekesäisestä Tanskan matkasta, mutta ei sekään ole vielä valmis... Vietimme Pilanesbergin alueella kolme yötä. Upea, mutta oudon näköinen tähtitaivas toisella puolella planeettaa, muuten. Jopa Linnunrata piirtyi pimeydessä näkyviin.

Päiväsaikaan sopivista sääoloista johtuen näimme eläimiä hyvin läheltäkin, 5-10 metrin päästä. Yllä naarasleijona, syötyään vatsansa täyteen saalistamastaan gnuantiloopista.

Puun alta kurkkiva elefantti, voi mitkä silmäripset!

Pitkäkaulaisia kaunokaisia aamusumussa.

Suosikikseni nousivat seeprat! Olisin voinut katsella seepralauman liikehdintää loputtomasti.

Hei, me ollaan safarilla ja meillä on hienot hatut!

kirjahyllyssä: Etelämanner

2011-04-12T08:00:00.006+03:00

Valkoinen manner on kiehtonut minua kauan.

Olen haaveillut pääsystä Etelämantereelle, mutta jotenkin ajatus turistina menosta sinne tuntuu julkealta. Ehkä elämä järjestää minut sinne jotenkin, suhtaudun luottavaisesti. Sillä uskon vakaasti ajatukseen: "Saat sen, minkä uskallat haluta". Eli jos sanoo unelmansa ääneen, se toteutuu. Ei toki itsekseen, eikä ehkä ihan alkuperäisellä tavalla, mutta toteutuu. Kun tekee unelmansa näkyväksi ja todelliseksi, alkaa tehdä niiden eteen valintoja.

Sara Wheelerin Terra Cognita on yksi parhaimipia Etelämannerta käsitteleviä teoksia. Se on kiehtova matkakertomus tuosta äänettömästä, äärettömästä mantereesta. Teos syntyi Sara Wheelerin oleskellessa Etelämantereella yhteensä seitsemän kuukautta.

Caroline Alexanderin Endurance kertoo legendaarisen tutkimusmatkailijan, Ernest Shackletonin, retkikunnan tarinan. Kun Endurance-laiva tuhoutuu jäiden keskelle, alkaa eloonjäämistaistelu vailla vertaa. Kirjassa on hienoa kuvamateriaalia.

David Cranen Scott of the Antarctic on kertomus rohkeudesta käsittämättömissä olosuhteissa. Tutkimusmatkailija Robert Falcon Scottin rohkea yritys saavuttaa etelänapa päättyy traagisesti.

P.S. Lempieläimeni on Etelämantereen asukki, keisaripingviini, tuo ihmeellinen lentokyvytön lintu.

kotona: valkoiset kivet

2011-04-11T08:00:00.002+03:00

Ulkoilmassa aavistus siitä, että kohta meri on jäästä vapaa. Olohuoneessa vadillinen kauniita kiviä.

Harmaavalkoiset viime kesän Tanskan retkeltä, Hvide Sandesta.

Sileät, vitivalkoiset kivet olemme tuoneet Lefkadan saarelta, Porto Katsikin rannalta. Häämatkalta, siitä on jokunen vuosi. Kaipaan Kreikkaan, haluaisin näyttää sen lapsille.

kaikenlaista: yksityiskohtia

2011-04-08T08:00:00.017+03:00

Gregory Brellochs: Gamete (2009)

Mitä meistä tuli? Siitä on aikaa, kun istuin mr. Van Ordenin luonnontiedeluokan takarivissä. Näin tummahiuksisen pojan piirtävän vihkoonsa.

What became of us? It's been awhile since I sat in the back row of Mr. Van Orden's science class. I saw a dark-haired boy drawing in his notebook.

Gregory Brellochs: Kingfisher (2007)

Hänestä tuli taiteilja. Tietenkin.

Piirustukset ovat nykyään vähän isompia. Gregory Brellochsin töissä on jotain hämmentävällä tavalla maagista. Yksityiskohdat ovat rumuudessaan kauniita.

He became an artist. Of course.

The drawings are a bit larger these days. There's something disconcerting and magical in Gregory Brellochs' work. The details are beautiful, in all their ugliness.

Gregory Brellochs: Nebula IV (2010)

Ajatukset ja tunteet virtaavat. Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki.

Thoughts and feelings flow. Life, universe and everything.

keittiössä: hanna-tädit

2011-04-07T08:00:00.003+03:00

Viime viikon pikkuleipäpostaukseni kommenteisssa kyseltiin, miten onnistun tekemään niin tasakokoisia pikkuleipiä. No, tässä on salainen ase! Cookie dough scoop. Eli taikinakauha, jolla saa täsmälleen samankokoisia taikinanpaloja. Onnistuisihan se varmaan ruokalusikalla tai muulla, mutta tällaiset työkalut on vähän mun heikko kohta. Olen mieltynyt tasakokoisiin palloihin, sillä kaapista löytyy myös lihapullasakset ja pallorauta.

Kämmenten välissä vähän pyörittelin sileiksi.

Painallukset haarukalla.

Aika tasakokoisia tuli. Tosin maultaan nämä(kään) eivät olleet sellaisia hanna-tädin kakkuja, joita muistan lapsena tehneeni. Ehkä aika on kullannut makumuistot.

käsillä: kestopussit

2011-04-06T08:00:00.017+03:00

Vihdoin sain aikaiseksi ommella jotain, jota olen suunnitellut jo kauan. Nimittäin kankaiset kestopussit ruokakaupan hedelmien ja vihannesten pussittamiseen. Yhden pussin koko on noin 25 cm x 30 cm, yläreunassa on kapea nauhakuja.

Jos olisi ollut joku vanha valoverho, olisin ommellut siitä. Mutta ei ollut. Eurokankaasta sai alle viidellä eurolla metrin tuplaleveää valkoista organzaa. Siitä tuli yli tusina pussukoita, ihan niin monta en tarvinnut. Annoin osan eteenpäin. Vaikka kyllä aika paljon noita vihanneksia kaupasta kannetaan kotiin viikottain.

Tulipa hyvä mieli, kun voi jättää ne rapisevat ja repeilevät pussit kauppaan.

kirjahyllyssä: laivauutisia

2011-04-05T08:00:00.007+03:00

Kuuman maitokahvin kera uudelleen luennassa kellastunut pokkarini, The Shipping News. Jos Annie Proulx ei ole tuttu, niin suosittelen lämmöllä. Harvoja kirjoja, joita haluan lukea uudelleen.

Shipping News (suom. Laivauutisia) on ihmeellinen. Lumoava. (Harvinaista kyllä, pidin myös Lasse Hällströmin ohjaamasta elokuvaversiosta.)

(Annie Proulx on kirjoittanut muuten myös novellin, jonka perusteella tehtiin Brokeback Mountain -elokuva. Siinäkin on vähäeleinen, mutta vavahduttava tarina.)

kotona: vihreää

2011-04-04T08:00:00.002+03:00

Ihanasti versovat nämä herneet. Niillä on niin hauskat "sormet".

Käytän ihan tavallisia kuivattuja ruokaherneitä, niitä mistä soppaakin voi keittää. Liotan yön yli ja sitten multaan. Parissa viikossa pelto vihertää, ja versoista voi leikata satoa muutamaan otteeseen. Pussillisesta ruokaherneitä riittää aika moneen vadilliseen versottavaa. Onneksi (heh) on juuri oikeanvärisiä näppäriä pussinsulkijoita.

Miten voi olla, että pussinsulkijat ja tuo reseptilaatikko ovat täsmälleen samanvärisiä kuin mummini vanha keramiikkakuppi? Olen varmaan jo lapsena imenyt rakkauden tätä ihanaa turkoosinvihreää väriä kohtaan juuri tuosta mummin eteisessä olleesta kupista.

kotona: kevättä lasipurkeissa

2011-04-01T08:00:00.000+03:00

Mulla on jo hiirenkorvia! Eikö ole somat?

Tykkään pareista, siksi näitäkin on kaksi rinnakkain ikkunalla. Vaikka olikohan se Terence Conran tai joku muu sisustusguru, joka sanoi, että pitäisi olla pariton määrä. Ehkä parilliset määrät viehättää symmetriansa takia, siitä tykkään kustavilaisessa tyylissäkin eniten.

Nämä Ikean lasimaljakot on ehkä maailman monikäyttöisimpiä. (Niitä hankittiin monta siskoni häihin rekvisiitaksi, öö, muutama vuosi sitten.) Talvella niissä on paksut tolppakynttilät, käpyjä, kuusenpalloja. Kesäjuhlissa limettejä ja sitruunoita, ruusuja. Syysjuhlissa sipuleita.

kauneus: peitä, korosta

2011-03-31T08:00:00.000+03:00

MACin ruskea kulmaväri, käytössä vaikka kuinka monta vuotta - eikä näytä väri vähenevän. Rasiassa on myös vaalea korostusväri, jota on varmaan tarkoitus sipaista siihen kulmaluulle (mikä ikinä onkaan). Tai oli, mutta se väri mureni tuusannuuskaksi rasian pudottua lattialle.

Jostain luin, että suomalaiselle naiselle sopisi kulmaväriksi myös lyijykynän harmaa. Joten niitäkin käytän välillä - en siis lyijykyniä, vaan harmaita kulmavärikyniä. Lumenella on hyvä sellainen, siinä on harjakin mukana.

Toinen mukava tuttavuus on Make Up Storen peiteväritrio. Onkohan lasten myötä jäänyt pysyvät tummat silmänaluset? Ei auta kuin levittää pigmenttiä päälle.

Onko niistä mitään apua? Tässä kuvassa toisella puolella käsitelty kulmat ja aluset, toisella puolella ei.

Miten ihmeessä te kaikki, jotka kuvaatte itseänne, onnistutte siinä? Pöyristyttävän vaikeaa. Vaatii varmaan harjoittelua, sekin. Tämä oli viidestätoista kuvasta ainoa, jossa en näytä ihan ääliöltä tai omituiselta. Sen verran haluan kaunistella blogielämääni, että niitä ääliökuvia en laita. Tästä tulee parempi mieli.

keittiössä: kaura-kookos-mustikka

2011-03-30T08:00:00.001+03:00

Miten ne marjat aina unohtuvat?

Toissa vuosi oli erinomainen mustikkavuosi, saattoi seisoa paikallaan, huitoa poimurilla ja litra toisensa jälkeen vaan lensi ämpäriin. Niin erinomainen oli tuo vuosi, että pakastimessa on niitä marjoja jäljellä. (On niitä viime vuodeltakin, mutta niistä en ole huolissani.)

No nyt lienee taas aika alkaa urakoida varastoa pienemmäksi. Voihan sitä tehdä pirtelöitä, voimajuomia, ripotella kaurapuuroon. Mutta parasta käyttöä mustikoille on kyllä mustikkapiirakka!

Käytin pohjana muunnelmaa Leila Lindholmin murupaistostaikinasta (Pala kakkua - ja paljon muuta -kirjasta). Koska luin ohjeen huonosti, luulin tekeväni piirakkapohjaa, mutta alkuperäinen ohje on marjojen päälle ripoteltavalle muruseokselle. Nakkasin kananmunan joukkoon, niin johan tuli pohja. Kookoshiutaleet antavat veikeän ja mehevän lisän.

Kaura-kookos-mustikkapiirakka

pohja:
200 g voita, kylmänä, kuutioina
1,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1,5 dl kookoshiutaleita
1,5 dl kaurahiutaleita

täyte
pakastemustikoita reilulla kädellä
hillosokeria

Nypi voi, sokeri ja jauhot ryynimäiseksi. Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Lisää varovasti kookos- ja kaurahiutaleet. Painele vuoan pohjalle ja kaada täyte päälle. Paista puolisen tuntia 200 asteen lämmössä.

kirjahyllyssä: maailman lopun merkkejä

2011-03-29T08:00:00.002+03:00

Kerran lentokentällä nappasin matkalukemiseksi Cormac McCarthya, ei siksi, että olisin tunnistanut kirjailijan nimen, vaan siksi, että kannessa luki "Winner of the Pulitzer Prize for fiction 2007". Oletin palkinnon olleen ansaittu, joten kirja lienee hyvä. Ja miten oikeassa olinkaan, musiikin tavoin soljuva kieli ja kummallinen, hämmentävä, käsittämätön ja pelottavakin tarina.

Cormac McCarthy: The road
Ote kirjasta: He walked out in the gray light and stood and he saw for a brief moment the absolute truth of the world. The cold relentless circling of the intestate earth. Darkness implacable. The blind dogs of the sun in their running. The crushing black vacuum of the universe. And somewhere two hunted animals trembling likd groundfoxes in their cover. Borrowed time and borrowed world and borrowed eyes with which to sorrow it.

Samaa teema edustaa myös Jean Hegland, jonka teokseen ihastuin liki kymmenen vuotta sitten. Tarina on riipivällä tavalla kaunis.

Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen
Kaksi tyttöä, tietosanakirja ja tyhjä maailma.

Ensimmäinen kosketukseni "maailman lopun aikoihin" tapahtui 1990-luvun alussa ja kyseessä oli Stephen Kingin taitavasti rakentama maailma, jossa inhimillisyys ja käsittämätön kohtaavat. (Kirjoitan Stephen Kingistä joskus enemmänkin, sillä minulla ja hänellä on tiivis suhde.)

Stephen King: The Stand
Ihmisiä pakenemassa pahaa.

kotona: pilkkulyhty

2011-03-28T08:00:00.000+03:00

Kellot käännetty kesää kohti. Terassilta olen raivopäisenä hakannut ja nakannut irti lunta ja jäätä, tehnyt väkisin kevättä. Pikkupöydän ääressä join aamupäiväkahvit.

Pian ovat illat niin vaaleita, taas. Silloin tämä tunnelmalyhty olohuoneen pikkuhyllyllä jää sytyttämättä.

Lyhty on valkoista mattapintaista keramiikkaa, yläreunassa kiiltävä, juuri oikeansävyinen turkoosi lasite. (Ilahduttava löytö Hemtexin alelaarista aikoja sitten, kahdella eurolla.)

keittiössä: marthan keksit

2011-03-25T08:00:00.000+02:00

Kahviaika! Kun avaa kukallisen peltirasian kannen, tulvahtaa nenään ihana inkiväärin tuoksu. Itsetehdyt keksit ovat parasta mitä iltapäiväkahvin kanssa voi tarjota. Olen päättänyt jättää dominot ja singoallat kaupan hyllyyn, sillä niiden sisältämät transrasvat ja lisäaineet eivät houkuttele. Sitä paitsi leipominen on arkiterapiaa parhaimmillaan.

Onneksi minulla on apuna inspiroiva kirja, joten kokeiltavat keksireseptit eivät ihan heti lopu kesken. Martha Stewartin Cookies-kirjan sisällysluettelo on marthamaiseen tapaan erinomainen, ja ohjeet ovat taattua kamaa, täsmällisiä ja tarkkoja.

Lopputulos näytti samalta kuin kirjan kannessa. Maku oli intensiivinen, mutta lapsillekin sopiva. Inkivääri tuo hauskaa särmää pikkuleipiin.

Oletettavasti tähän samaan sarjaan kuuluva uusi piirakkakirja, Martha Stewart's New Pies and Tarts, ilmestyy ihan näinä päivinä. Luulen, että se on hankittava.

kauneus: lempituoksut

2011-03-24T08:00:00.000+02:00

En ole mikään erityinen merkkifani, paitsi tuoksujen suhteen. Sillä jotenkin on vain niin, että kaikista maailman tuoksujen valmistajien joukosta Burberry on varmaan ainoa, jonka tuoksut ovat melkein takuuvarmasti mielestäni ihania. Olen käyttänyt suurinta osaa nyt valikoimassa olevista Burberryn tuoksuista. Ehkä ne sopivat myös ihoni ominaistuoksuun, sillä minulta kysytään todella usein, mitä hajuvettä käytän.

Tällä hetkellä käytössä on vain kaksi tuoksua: The Beat sekä Weekend. Loppuun olen suihkutellut Britin ja Touchin. Kesää odottamassa Summer.

käsillä: yöpukuperinne

2011-03-23T08:00:00.001+02:00

Ennen joulua tein serkussarjalle lahjaksi yöpukuja. Sattumalta olen nimittäin tullut aloittaneeksi jouluperinteen, jonka mukaan joulupaketeista löytyy aina myös uusi, käyttövalmiiksi pesty yöpuku. Siihen on ihana sujahtaa aattoillan päätteeksi. Saumurin hankinnan jälkeen trikoovaatteiden ompelu sujuu kuin leikki, joten tein jälleen jouluyöpit itse.

Kaavat sovelsin tanskalaisista Sy og strik børnetøj -kirjoista, joita hyllyssäni on kaksi versiota: ikävuosille 0-3 ja ikävuosille 4-10. Kirjoissa on oikein hyvät ja selkeät peruskaavat. Tanskankielisillä ohjeillakin pärjää mainiosti. Suurin urakka on kaavojen ja kankaiden leikkuu, itse ompeluun ei mene kuin hetki.

Kankaaksi valitsin iloisen valkopilkullisen kotimaisen trikoon. Tässä kuvassa aattoillan iloa uusissa yöpuvuissa. Kärpässienet! Tai märkässienet, niinkuin kolmevuotias serkkutyttö ilmoitti.

kirjahyllyssä: keskiluokka

2011-03-22T08:00:00.000+02:00

Kirjavan kammarin kirjahaasteessa etsitään ja luetaan suomalaisen keskiluokan arkea kuvaavia kirjoja. Huomaan, että juuri tällaiset kirjat ovat suosikkejani. En pidä kirjoista, joissa elämä näyttäytyy perusvireeltään ahdistavana tai joissa tavallinen perhe-elämä on päihteiden ja väkivallan värittämää. Pidän vähäeleisestä arjesta, josta mielestäni löytyy sävyjä ja syvyyttä ilman huutomerkkejä.

Ajattelin, että juuri loppuun lukemani Piia Postin esikoinen Talven jälkeen valo sopii tähän kategoriaan.

Muutama muukin sopiva osui kirjahyllystäni käteen. Laura Honkasalon Lumen saartama kahvila on harvoja novellikokoelmia, joista todella pidän. Ja sillä on sitäpaitsi ihana nimi, ainoa joka pystyy kilpailemaan ehdottoman nimiykköseni kanssa (no sehän oli se Joel Haahtelan Naiset katsovat vastavaloon).

Toinen kirjahyllyyni jäänyt novellikokoelma on pinossa alimmaisena oleva Itkosen Huolimattomia unelmia. Umpitäyteen kirjahyllyyn päätyminen on muuten merkki siitä, että pidän teoksesta, muut päätyvät enemmin tai myöhemmin kiertoon.

Usein novellit ovat minusta liian lyhyitä, ne tuntuvat loppuvan kesken, jäävän yksipuolisiksi. Yleensä pidän pidemmän proosan luomista maailmoista enemmän. Joskus on vaikea tehdä ero pitkän novellin ja lyhyen romaanin välillä, tai en tiedä, miksi niitä pitäisi edes jaotella. Lumoava pienisuuri tarina on esimerkiksi Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman.

kotona: keltaiset kukat

2011-03-21T08:00:00.025+02:00

Olen saanut nauttia kukkaloistosta kotona. Vanhemmiltani mahtavan iso kimppu tulppaaneja, iloiset punaiset raidat terälehdissä.

Isoisäni toi vaaleankeltaisia neilikoita, ne ovat ihania. Herkkiä, mutta runsaita. Ja kestäviä leikkokukkia, ihan suosikkejani.

Kukkamaljakkojen takana häämöttävät terrakottaruukut. Mutta niissä ei näytä kasvavan mitään. Olen jo melkein luopunut toivosta, että pelakuut olisivat kestäneet talvehtimisen. Edellisinä vuosina ovat heränneet hyvin kellarikuukausien jälkeen, mutta nyt ei näy mitään vihreää. Mikä lie syy. Ovat jo pari viikkoa saaneet valoa, lämpöä ja vettä, mutta ainoa joka itää, on rikkaruoho. Onneksi pari pelakuuta vietti talven huoneenlämmössä (mulla on yksi muotoonkasvatusprojekti, näytän myöhemmin!), niistä otin jo uusia pistokkaita.

keittiössä: lohipelti

2011-03-18T08:00:00.001+02:00

Aiemmin esittelinkin jo ihanalohi-reseptin. Tässä on samalta tekijältä, Nooralta, löytämäni toinen kalaohje. Ihanan lohen tapaan tämäkin on äärimmäisen helppo ja kätevä ruokalaji. Nimensä mukaisesti lohipelti valmistui näppärästi yhdellä pellillä, tässä paistopaperin päälle, tillisilpun alla. Oli hyvää, suosittelen lämpimästi.

Lohipelti

sopivan kokoinen lohifilee

5 porkkanaa

5 pientä perunaa

1 bataatti

3 punasipulia

suolaa

pippuria

kuivattua timjamia

2 dl ruokakermaa

1 dl maitoa

2 dl kuohukermaa

tuoretta tilliä

Paistaminen: 200 °C, noin 45 minuuttia

Levitä uuninpellille paistopaperi. Aseta kalafilee keskelle nahkapuoli alaspäin. Mausta suolalla ja pippurilla. Pilko porkkanat tikuiksi, perunat ja bataatit siivuiksi ja sipulit lohkoiksi. Levitä kasvikset sektoreittain pellille lohen ympärille. Mausta suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kaada juuresten päälle ruokakerma ja maito. Lisää kuohukerma viimeiseksi sekä juuresten että lohen päälle. Pinnalla oleva kerma ruskistaa ruuan kauniisti uunissa. Paista 200 °C:ssa noin 45 minuuttia. Silppua valmiin lohen pinnalle runsaasti tuoretta tilliä.

kauneus: oma kosmetiikkamyyjä

2011-03-17T08:00:00.002+02:00

Minulla on kaksi virtuaalista kosmetiikkamyyjää, Ostolakossa-blogin Virve ja Karkkipäivä-blogin Sanni. Toki kosmetiikka/kauneusblogeja on paljon muitakin, mutta näitä kahta olen tottunut lukemaan.

Kumpikin käsittelee kempparikamaa laidasta laitaan, markettikamasta ekslusiivisimpiinkin tuotteisiin asti. Mutta ihanan perusteellisesti! Molemmat naiset osaavat lukea tuotteiden inci-luetteloita tarkkaan eivätkä välitä hintalapuista tai brändimielikuvista. Tämä analyyttisyys sopii minulle!

Viimeksi ostin Sannin vinkin perusteella uuden siveltimen. Ecotoolsin kabuki on ihana.

Samoin Tweezermanin pinsetit ja Shu Uemuran ripsentaivuttimen olen ostanut blogisuositusten mukaan. Oivia kapineita molemmat.

käsillä: emännälle

2011-03-16T08:00:00.001+02:00

Jotain se taas tekee, näköjään. Jälleen yksi kankaan palanen löysi käyttötarkoituksensa. Tätäkin Cath Kidstonin palaa olen hillonnut kolmisen vuotta, mutta nyt päätin käyttää sen pois kuleksimasta ja kaappia täyttämästä. Sitä paitsi oli tarvetta yhdelle suosikkivaatteelleni....

Nimittäin esiliinalle! Kangaspala riitti juuri sopivasti uuteen essuun. Eteen tein ison taskun, jonne mahtuvat puhelin ja avaimet. Saatan kulkea essu päällä koko päivän, naapuriin kahvillekin. Viihdyn essussa, varsinkin jos se on nätti.

Ja taskun kulmaan ompelin lenkin, jossa voi roikuttaa pyyhettä. Tämä on ihan mahtava yksityiskohta, jota harvemmin on kaupan essuissa. Olen nimittäin aika sottainen kokki, nyt voin pyyhkäistä kädet kätevästi.

I'm a messy cook, so I made a new apron.

kirjahyllyssä: muiden ajatuksia

2011-03-15T08:00:00.001+02:00

Välillä minuun iskee suuri kaipuu ymmärtää paremmin itseäni ja elämää, tätä kaikkea. Sanojen ystävänä haen ymmärrystä muiden sanoista. Paras viisaus syntyy usein vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, mutta kansiin kootut ajatuksetkin ovat varsin käteviä työkaluja oman ajattelun avittamisessa.

"On vain nyt. Emme ole "matkalla" minnekään, vaikka niin uskomme. Mikään hetki ei tule olemaan tätä hetkeä rikkaampi. Vaikka haluamme kuvitella, että jokin hetki tulevaisuudessa olisi tätä hetkeä miellyttävämpi tai vähemmän miellyttävä, me emme todella voi tietää sitä varmuudella. Mitä tahansa tulevaisuus tuo tullessaan, se ei ole se mitä odotat tai ajattelet sen olevan. Ja kun tulevaisuus on tässä, sekin on nyt. Myös silloin se voi helposti jäädä meiltä huomaamatta, aivan yhtä helposti kuin tämäkin hetki."

Näin kirjoittaa Jon Kabat-Zinn, jonka teokseen Kotiinpaluu - 108 ajatusta tietoisesta läsnäolosta on koottu hänen keskeisiä ajatuksiaan hyväksyvästä, tietoisesta läsnäolosta. Siitä, että elämä on nyt, tässä hetkessä. Helppo ehkä sanoa, mutta vaikea oivaltaa. Kabat-Zinn on ns. mindfulness-meditaation kehittäjä. Käytän itse ajoittain mindfulness-harjoituksia stressinhallintaan ja rentoutukseen.

Toinen uusintaluvussa ollut kirjanen on ruotsalaisfyysikko Bodil Jönssonin pienikokoinen teos 10 ajatusta ajasta, johon mahtuu oivaltavia ajatuksia Sopivaa luettavaa kaltaiselleni perusihmiselle, jonka filosofiantaidot ovat aika alkeelliset. Jönsson kirjoittaa todellakin ajasta, ja siitä, miten aika on se ainoa asia, joka meillä ihmisillä on. Mikä on kokemuksemme ajasta, onko sitä aina liian vähän? Vai millä keinoilla voisi saavuttaa sen tunteen, että kesäloma kestää ikuisesti, niin kuin lapsena?

Hidastamalla. Joutilaisuudella. Puhtaalla olemisella.

kotona: hiihtoretki

2011-03-14T08:00:00.000+02:00

Monot jalkaan, naskalit kaulaan, portaat alas rantaan ja jäälle. Taivas on jännittävän värinen.

Matkan ei tarvitse olla pitkä, että siitä tulee retki. Minä meinaan jäädä kamerani kanssa lapsista jälkeen, ne huiskivat menemään aika kovaa.

Hiihdämme lähimmän saaren ympäri, se on sopivan pieni kierros. Ruokatermoksesta napsitaan kuumat nakit.

Ja toisesta termoksesta kaadetaan mukeihin kuumaa maitoa, lapset saavat siitä kaakaota ja minä maitokahvia.

Ehkä parasta kahvia aikoihin. Kohta ei jäille enää uskalla.

Went skiing on the frozen sea with the kids. Hot sausages and coffee served with a beautiful view.

keittiössä: hiivaleipä

2011-03-11T08:00:00.000+02:00

En ole vielä päässyt käsiksi vintage-leipäjuureen, mutta ehkä pian! Paremman puutteessa noudatin Marttojen sivuilta löytyvää ohjetta. Marttailu kannattaa aina!

Leipäjuuri

10 g tuorehiivaa

5 dl viileää vettä

5 dl hiivaleipäjauhoja

Liota hiiva veteen ja sekoita mukaan jauhot. Vatkaa tasaiseksi seokseksi ja laita jääkaappiin kahdeksaksi tunniksi tai yön yli.

Muut ainekset

2 tl suolaa

1 rkl siirappia

15 g tuorehiivaa

3 rkl kädenlämpöistä vettä

6-7 dl hiivaleipäjauhoja

Ota taikinajuuri pois jääkaapista. Liota hiiva veteen esim. juomalasissa. Lisää veteen sekoitettu hiiva ja muut ainekset juuren joukkoon ja sekoita kiinteäksi taikinaksi. Anna kohota lämpimässä noin puoli tuntia. Leivo taikinasta kaksi pötkä, jätä pinta jauhoiseksi. Voit leikata pintaan pari-kolme poikittaista viilota. Anna kohota noin 20 minuuttia. Paista sitten uunin alimmalla tasolla noin 40 minuuttia.

Siskon antama munakello vahtimaan! Siinä ajassa ehtii pyöräyttää sosekeiton kaveriksi. Tai blogata sohvalla.

Onni on uunituore leipä! Tuli rapeakuorista, sopivan tiivistä ja ennen kaikkea, ei ylenpalttista hiivan makua. Ei seuraavanakaan päivänä, jolloin leipä maistui paahdettuna ihan mainiolta.

kaupassa: postimyynnistä

2011-03-10T08:00:00.002+02:00

Ehkä kevät voi tulla, kun on asusteet kohdillaan? Ensin oli tällaiset Elloksen (!) outletista löydetyt Vagabondin saappaat. Pehmeästi patinoituvat, jollain hunajavahalla niitä jo lankkasin.

Ja sitten löytyi nahkainen cross body -käsilaukku melkein samaa väriä. Olenkin kaivannut yliolan laukkua, koska joskus on kiva saada kädet vapaaksi. Laukussa on hauska solki sivutaskun päällä!

Ostoksilla kävin briteissä. En tajua, miten en ollut aiemmin tajunnut, että Marks&Spencer postittaa nykyään myös tänne Suomeen!

Laukun lisäksi tilasin valkoisia perustoppeja, niissä on kyllä todellakin outstanding value. Kaksi reilunkaupan puuvillatoppia kahdeksan puntaa! Samoin hinta on sopiva myös alusvaatteissa (niistä ei nyt laiteta sentään kuvia...). Niissä esimerkiksi tuplapaketti t-paitarintaliivejä vain 16 puntaa. (Kuulostan ihan mainokselta, mutta olkoot!) Ihan sokkona en liivejä ostanut, sillä samaa mallia ja kokoa hamstrasin viime keväänä Lontoosta useammatkin ja ovat olleet aivan erinomaisia käytössä. Olin jo surkutellut, että joutuuko sitä lähtemään Lontooseen halpojen rintsikoiden perusteella, mutta onneksi tajusin tuon verkkokaupan....

käsillä: pienelle pojalle

2011-03-08T14:38:00.000+02:00

Mitä tehdään, kun saadaan suloisia vauvanodotusuutisia Atlantin toiselta puolelta? Avataan kangaskaapin ovi ja ryhdytään oitis hommiin. Sillä jotainhan on tehtävä! Nyt tajuan, että tätä vartenhan siis viime huhtikuussa ostin Cath Kidstonin kaupasta lehmipoikakangasta. Silloin se oli vain lohtuostamista jäätyämme miehen kanssa Lontooseen jumiin tuhkapilven vangiksi viikon ajaksi suunnitellun kahden yön pikareissun asemesta. Mutta nyt kankaalle on kohde.

Pieni tilkkupeitto pienelle ihmiselle. Alkuun hieman pohjatyötä excelissä.

Palojen mallailua sängyllä. Hmm, olisko se näin? Huudellaan muihin huoneisiin: "Tulkaa nyt sanomaan!" eikä välitetä saaduista kommenteista ollenkaan.

Sitten on jo pakko päästä hommiin. Olen oppinut tilkkutöiden perusteet mummiltani. Tykkään leikata tilkkutöihin tarvittavat palat pyöröleikkurilla alustan päällä, sillä tavalla saa siisteimmät ja tarkimmat palat. Pyöröleikkurin terää vaalitaan muuten kuin valtionaarretta, sillä hyvät työvälineet ovat ompelussakin oikotie onneen!

Pian on pieni paketti valmiina matkaan! Vastaanottajana rakas ystävä. Sellainen ystävä, jonka kanssa välimatka ja aika erossa eivät merkitse mitään. Olemme tutustuneet 13-vuotiaina, toinen syntynyt pohjoisessa, toinen etelässä. Meistä tuli erottamattomat asuessani Yhdysvalloissa, opettajankin mukaan olimme "connected at the hip". Olemme tehneet vuorotellen matkaa meren yli, mutta viimeisimmästä tapaamisesta on jo kahdeksan vuotta.

Received the most delightful of news from the other side of the world. A baby boy is expected to arrive in April to a dear, dear friend of mine. We met at the age of 13 while living in the US, we were "connected at the hip" in school. I haven't seen her in eight years, but with her time nor distance is an obstacle.

käsillä: tyttöjen käsityöt

2011-03-02T08:00:00.000+02:00

Pipolaari sai harmaata täydennystä. Pipossa kiertyvät hauskat raidat spiraalina päälaelle asti, ohje on variaatio edesmenneestä Magknits-lehdessä olleesta Odessa-piposta, jota en ehtinyt aikoinaan toteuttaa saati poimia talteen. Onneksi löysin tämän muunnelman ohjeen Käsityön uudet ulottuvuudet -blogista. Hyvä ja helppolukuinen ohje, pipo neuloutui kuin itsestään harmaasta Isoveli-langasta.

Pariksi teen peruslapaset samasta langasta, Novitan helpolla perusohjeella.

Taustalla näkyvän Eeva Haaviston Tyttöjen käsityöt -kirjan sain anopilta joululahjaksi, 1940-50-lukujen klassikko. Kirja on mainio ja hillityn asiallinen. Jos oppisi kavennukset ihan teoriassakin....

kirjahyllyssä: ullmanin jäljet

2011-03-01T08:00:00.003+02:00

Norjalainen Linn Ullman on yksi lempikirjailijoistani. Rakastuin hänen tyyliinsä kirjoittaa jo esikoisteoksessa Ennen unta, jonka kannessakin on jotain herkkää ja hypnoottista. Hänellä on selkeä, lempeä oma äänensä. Niinpä oli mielenkiintoista lukea kirja, jonka on kirjoittanut Linn Ullmannin äiti, näyttelijätär Liv Ullmann.

Vuonna 1977 ilmestynyt Liv Ullmannin kirja Muutos kertoo tähden elämästä, ehkä eniten äitinä olemisesta. Päiväkirjanomainen teos kuuluisan näyttelijättären kiireisestä tähtielämästä, missä hän maailman kentillä myös kaipaa kotiin tyttärensä Linnin luo.

Voiko tyttären sittemmin kirjoittamista kirjoista lukea äidin kaipuuta?

Linn Ullman: Ennen unta
Jotain leikkisää, kujeilevaa, jonka varjoissa elää totuus.

Liv Ullmann: Muutos
Kaunis äiti ikävöi kaukana olevaa kaunista tytärtään.

keittiössä: viimeiset kuutoset

2011-02-28T08:00:00.002+02:00

Ihanan klassikkokulhon kannen alla on yön yli levännyt taikina. Numerokeksit sopivat synttäreille nimittäin paremmin kuin mikään muu. Fantasiapipareiden nimellä kulkevan ohjeen otin todella taidokkaasta ja inspiroivasta leivontablogista, Mansikkamäestä. Käykääpä kurkkimassa sieltä todella kauniisti koristeltuja pikkuleipiä ja sokerimassasta tehtyjä koristeita.

Pinkin kulhon lisäksi keittiöstäni löytyy muutama muukin markareetta eli Rosti Mepalin valmistama Margerethe-kulho, joka on saanut nimensä Tanskan kuningattaren mukaan. Sitä on saatavissa monissa eri väreissä, ja eri kokoiset kulhot sujahtavat sievästi sisäkkäin. Erityisen kätevää on se, että kulhoihin voi hankkia myös tiiviin muovikannen. Sivumennen, tätä irtokansiominaisuutta kaipaan toiseen kulhosettiini, teräksisiin Hackmannin pyöreisiin kulhoihin.

Manteliaromilla maustetusta taikinasta oli helppo leipoa pikkuleipiä. Numeromuotti on Nigella Lawsonin nimellä myydystä setistä, johon kuuluu myös pikkuiset kirjainmuotit. Valmiiden pikkuleipien päälle pursottelin turkoosia pikeeriä, mutta siihen tarvitsen vielä lisää harjoitusta. Nyt pikeeri ei levinnyt täydellisesti, vaan oli aavistuksen liian tönkköä.

Juhlien jälkeen aamupalalle riitti vielä muutama synttäreiltä jäänyt kuutonen.

kotona: kuusi nyt

2011-02-25T08:00:00.002+02:00

Matti, pakkasen poika, täytti kuusi vuotta. Odottaessani Mattia luimme silloin kaksivuotiaalle Annalle satoja kertoja Kristiina Louhen Aino-sarjasta kirjaa, jossa Ainolle syntyy pikkuveli. Emme olleet etukäteen tienneet vauvan sukupuolta, joten oli hauska, että ihan niin kuin kirjassa, meillekin syntyi helmikuisena yönä pieni poika. Ja sitäpaitsi, osaisin varmaan edelleenkin kirjan tekstit ulkoa...

Matin onnittelukortit löysivät paikkansa vanhasta taulunkehyksestä ja pyykkipojista tekemästäni ripustimesta.

Ensimmäisessä synttärikattauksessa sai nauttia ihanasta helmikuun valosta ja pakkasesta. Toinen kattaus kavereille vielä edessä....lupailin "kammokujaa" eli iljettävien asioiden tunnustelua silmät sidottuina. Iljettävinä asioina siis kylmä keitetty spagetti, hyytelö ynnä muu.

Syntymäpäivälahjaksi saatu Lego Atlantis -alus innoitti Matin toivomaan "vedenalaismaailmakakkua", johon ison aluksen sisälle piiloutuva pikkualus pääsi koristeeksi. Kakun täytteenä kuohukermasta ja fariinisokerista tehtyä kinuskivaahtoa ja vadelmia.

We celebrated Matti's 6th birthday. Matti's cake was inspired by a Lego Atlantis ship he got for his birthday.

keittiössä: pientä potkua salaattiin

2011-02-23T21:08:00.001+02:00

Lounas. Kotipäivinä salaatti, jossa tällä kertaa proteiinina luomunaudanjauhelihaa (olipa pitkä sana!). Öljyn ja balsamicon lisäksi salaatti saa makua ja potkua seoksesta, jota käytän ruskistetun lihan maustamiseen.

Kerralla teen yleensä isomman satsin, koska haen sekoituksen osien suhteet maistelemalla. Katselin mallia kaupan texmex-hyllyn kohdalla. Näin tulee hyvää tavaraa, kun saa jätettyä kaikki ne e-koodit ja saostusaineet pois. Reseptinä on useimmiten "yksi ruokalusikallinen tätä, pari teelusikallista tuota, vähän enemmän tätä" ja niin edelleen, kunnes purkki on puolillaan tai kärsivällisyys lopussa. Riittävän hyvä riittää - tässäkin asiassa.

Eräänlainen texmex-mausteseos

juustokuminaa eli jeeraa
savupaprikajauhetta
chilijauhetta
valkosipulijauhetta
sipulijauhetta
oreganoa
mustapippuria
suolaa

Aika maukasta.

kirjahyllyssä: katoamiset

2011-02-22T10:55:00.000+02:00

Yksi minua viehättäneistä teemoista kirjoissa on ollut katoaminen. Ihmisen selittämätön, suunnittelematon katoaminen, ehkä kuolemakin. Menetys, siis.

Näistä kolmesta kirjasta on piirtynyt mieleeni vahva muistijälki. (Omituista muuten, että kaikkien etunimi on Tim!).

Tim Krabbe: Jäljettömiin

Mieleeni piirtynyt tunnelma: Huoltoaseman kuluneet ovet.

Tim Winton: The Riders

Mieleeni piirtynyt tunnelma: Isä valmistaa vähistä raaka-aineista tsatsikia vanhassa kreikkalaisessa talossa.

Tim O'Brien: In the Lake of the Woods

Mieleeni piirtynyt tunnelma: Tummanpuhuva järvenpinta

kotona: itse tehty ukkeli

2011-02-21T14:43:00.000+02:00

"Kato äiti, mä otin kaikki nää tarvikkeet roskiksesta!"

Yhtenä iltana Matti ei tuntunut saavan unta ja saadakseni katsoa rauhassa Täydellisiä naisia tarjosin hänelle mahdollisuutta kokeilla, josko unen päästä saisi paremmin kiinni äidin ja isän sängyssä. Matti tarttui tarjoukseen ja suuntasi kohti makuuhuonetta.

No, jossain vaiheessa havahduin siihen, että makkarista kuuluu edelleen rapinaa ja kahinaa. Menin katsomaan. Matti oli taskulampun valossa tyhjentänyt työpöydän alla olevaa roskista .... (Meillä on siis makuuhuoneessa työpiste, jonka ääressä suurin osa ompeluistani ja askarteluistani tapahtuu.)

Ja niinpä Matti oli askarellut tällaisen ukkelin. (Pohjana vanha talouspaperirullatelina, jonka olin myös roskiin nakannut). Minusta se on liikuttava ja aika hienokin. Mutta hienointa oli se ilo, jonka lapsi sai siitä, että oli tehnyt itse. Se on tuttu ilo.

Lapseni on siis roskisdyykkari. Kuten vanhempansakin. Samaisen työpöydän ylle löytyi äskettäin kaksi valkoista perustoimistolamppua miehen työpaikan roskista....

käsillä: lämpöiset tyynyt

2011-02-18T09:49:00.000+02:00

Lemmikinsininen taivas, hyytävä pakkanen. Kaunista on, mutta kylmää!

Näillä pakkaskeleillä lasten suuressa suosiossa ovat iltaisin olleet lämmittävät kauratyynyt, jotka tein heille joululahjoiksi. Kankaista osa on vanhoja Tilda-kankaita, joita hankin alunperin nukkekotiprojekteja varten - niissä kun oli minimittakaavaan sopivan pienet kuviot. Olen näitä käyttänytkin nukkekodin ompeluprojekteissa, mutta eipä kangasta paljoa kulu, kun siellä kaikki on niin pientä.

Tyynyt ovat muuten samanlaiset, mutta ompelin niihin eriväriset polvekenauhat, niin ei tule turhaa riitaa. Tyynyjen täytteenä on tavallisia kauranjyviä, ihan kuorimattomia. Ostin lemmikkieläinkaupasta, siellä myydään niitä kiloittain varsin kohtuulliseen hintaan. Kumpaankin tyynyyn meni noin litra.

Kauratyyny siis sujautetaan mikroaaltouuniin 2-3 minuutiksi ja sitten peiton alle lämmittämään. Molemmat lapset nukahtavat suloisesti lämmikkeet kainalossa. Itsekin tykkään välillä käyttää tätä kuumavesipullon korviketta, tuntuu ihanalta jaloissa tai selässä.

kirjahyllyssä: ihanat kirjat hyllyssäni

2011-02-15T15:47:00.002+02:00

Olen sitä mieltä, että toisen ihmisen maailmaa pääsee askeleen lähemmäs esimerkiksi seuraavasti: lukee kirjan, josta hän pitää, tai kuuntelee biisin, joka häntä koskettaa tai katsoo tv-sarjaa, jolle hän nauraa.

Pari vuotta sitten perustin rinnakkaisblogin, jossa tarkoitukseni oli jakaa ajatuksiani ja mieltymyksiäni kirjoista. Se jäi lyhyeksi, siis sen blogin pitäminen. Mutta kirjat, ne ovat tietenkin elämässäni edelleen. Minulla on tapana lukea monta kirjaa rinnakkain, eihän sitä koskaan tiedä, millä tuulella minäkin päivänä on! Tällä hetkellä enemmän tai vähemmän kesken ovat mm. Riikka Pulkkisen Totta, Stephen Kingin Lisey's Story sekä Eugenie Fraserin The house by the Dvina. Lukuvuoroaan odottamassa on puoli metriä kirjoja, en ryhdy edes luettelemaan - paitsi David Nichollsin One Dayn.

Ajattelin ottaa kirjat takaisin tämän blogin sisuksiin, ehkä laitan uudelleen ne pari muutaman vuoden takaista postaustakin jossain vaiheessa, sillä niissä oli monta lempikirjaani. Varsinaisia kirjallisuusblogeja on toki monta; esimerkiksi mainiot Lumiomena ja Oota mä luen tän eka loppuun. Mutta minä raapustelen tänne omaan blogiini näitä lyhyitä muistiinpanoja, vähän kuin lukupäiväkirjaksi. (Ja on minulta muutaman kerran pyydetty kirjavinkkejä, joten tässä niitäkin haluaville jotain.)

Viimeksi olen saanut luettua loppuun kahden suosikki-J:ni teoksia.

Ensimmäinen J on Juha Itkonen, jolta luin hänen uusimman teoksensa nimeltään Seitsemäntoista. Juha Itkosta on kai joskus sanottu "sukupolvensa äänitorveksi", olen vähän samaa mieltä. Mukavan soljuvaa ja eteenpäin kulkevaa tekstiä, josta löytyy sieltä täältä mitä oivallisempia kiteytyksiä, joiden äärellä huomaa nyökkäilevänsä "juuri niin, juuri niin". (Itkosen aikasemmasta tuotannosta mieleeni on erityisesti jäänyt Anna minun rakastaa enemmän.)

Toinen J on Joel Haahtela, jolta luin hänen uusimman teoksensa nimeltään Katoamispiste. Haahtelan teksti on ihan oma maailmansa, hyvin havannoivaa ja sielukasta. (Haahtela on myös luonut kauneimman kuulemani romaanin nimen: Naiset katsovat vastavaloon. Ihastuttava kirja.)

Että tällaisia minä olen lueskellut viime aikoina. Entäs te?

ihanalohi

2011-02-14T12:23:00.000+02:00

Vaikka itse pidän ruuanlaitosta, on välillä aika puuduttavaa laittaa ruokaa. (Varsinkin silloin kun on useampi pieni lapsi kokopäiväisesti kotihoidossa, ei muuta kerkiä kuin cateringia pyörittää.) Siksi etsin jatkuvasti repertuaariin hyviä "heitä uuniin ja unohda" -tyyppisiä ohjeita. Nooras sötä och saltiga -blogista nappasin talteen pari kalaohjetta. Yhden nimi on "ihanakala", joten pakkohan se oli ottaa testiin. (Noora kertoo blogissaan ihanakalan reseptin tarinankin) Vähän muuntelin ohjetta, mutta näinkin tuli erinomaista.

Ihanakala

kilon painoinen ohifilee
sitruunamehua
merisuolaa
puoli kourallista rouhittua roseepippuria
kourallinen hienonnettua tilliä

Kastike:
5 dl ruokakermaa
250 g smetana (käytin Deliciestin pehmeänmakuista smetanaa/hapukooria)
2 rkl sinappia
1 dl raaka basmati-pikariisiä

Pinnalle:
1 dl juustoraastetta

Lohifile uunivuoan pohjalle, nahkapuoli alaspäin. Mausta suolalla, sitruunanmehullalla, roseepippurilla ja tillillä. Sekoita kastikeainekset ja kaada kalan päälle. Paista 200 asteen lämmössä noin 50 minuuttia. Kun puolet paistoajasta on kulunut, lisää juustoraaste pinnalle. Koristele valmis ruoka tillillä ja roseepippurilla.

Ai söikö lapset sitä? Kuusivuotiaaseen meni tämän verran, yritin salaattinaamalla houkutella... Mutta tiedän, että kun tarjoan viisi kertaa, niin mausta tulee tuttu ja sitten se varmaan maistuu enemmänkin. Meistä aikuisista tämä oli nimensä mukaisesti ihanaa kalaa, suosittelen siis lämpimästi.

Loppuun vielä tällainen keksimäni niksi. Kertakäyttöinen suihkumyssy, joita esimerkiksi hotelleissa on tarjolla, on maailman paras elmukelmun korvike erityisesti salaattikulhojen ja piirakoiden päälle. Kuminauhan ansiosta myssy pysyy hyvin astian päällä ja sitä on helppo avata ja sulkea. Aivan mahtava käyttää! Suuressa maailmassahan tällaisia myydään ihan elmukelmuhyllyssä (ja varmaan jostain elintarvikemuovista tehtyinä), mutta täällä pienessä Suomessa joutuu vähän säveltämään. (Mun mies sanoo aina, että "kulta mulla on sulle tuliaisia" ja heittelee sitten noilla kertakäyttömyssyillä.) Mutta ne on oikeasti tosi käteviä!

Neljä vuodenaikaa

2011-02-08T11:09:00.000+02:00

Tässä olisi neljä vuodenaikaa. Chanelin kynsilakat kestävät ikuisuuksia, tuo tummanpunainen on kohta kahdeksan vuotta vanha. Mistä voi päätellä sen, että nykyään en lakkaile kynsiä ollenkaan niin paljon kuin ennen. Ennen lapsia kynsienlakkaus oli ihanaa! Sitten tuli tättähäärät eikä todellakaan ollut aikaa lakata kynsiä - eivätkä tällä arkitahdilla lakat hyvinä kovin monta päivää kestäkään. Mutta välillä aina innostun. Insinöörismielisenä hieman ihmetyttää se, että kuussa on käyty ja perimä selvitetty, mutta ei sellaista kynsilakkaa joka kestäisi hyvin? Hard to believe...

No mutta, jos ei katso ulkona tupruttavaa lumisadetta, niin nyt olisi melkein kevät, eikö niin? Paparazzi-kynsilakan olen saanut mieheltä lahjaksi, siitäkin on kyllä aikaa. Valitsi minusta aika hyvän sävyn.

Kevät on siis vaaleanpunainen.

Kesä on turkoosi. Tämä floridanturkoosi kynsilakka on ehdoton kesälakka varpaissa, turkoosien läpsykkäiden kanssa vienossa merituulessa...

Kahden koon tortut

2011-02-05T15:05:00.001+02:00

Runebergin päivän herkut.

Myös pienessä mittakaavassa.

Minitortut päätyivät tänne.

hitaasti - slowly

2011-01-27T11:33:00.000+02:00

Klassikkoteoksesta Ranskalaisen keittiön salaisuudet löytyy sivulta 279 perusteellinen ohje "häränlihahöystöön, jossa on punaviiniä, pekonia, sipulia ja herkkusieniä." Lumisena talvipäivänä ei parempaa olekaan. Lämpöä ja rakkautta vaivalloisen ruoan muodossa.

Kun lihapalat vihdoin saa uuniin hautumaan punaviinikylvyssään, valmistetaan pataan ennen tarjoilua lisättävät kasvikset.

Herkkusieniä voissa paistettavaksi (ohje sivulla 443).
Pikkusipuleita haudutettavaksi (ohje sivulla 418).

Boeuf bourguignon, pikkutarkasti ohjetta noudatten. Kyllä se vaan joskus kannattaa. (Työkaluna välimerensininen Le Creuset -patani on yhtä vanha kuin avioliittomme. Toimii yhtä hyvin, edelleen. Molemmat.)

In English: Made Boeuf bourguignon following the thorough recipe in Mastering the Art of French Cooking. Worth the effort, absolutely.

mustat musiikit

2011-01-25T22:53:00.001+02:00

Lähtötilanne. Ei hyvä. (Juu, ja kysymykseen ei tullut vielä ainakaan levyistä luopuminen.)

Lopputulos. Oikein hyvä. Yhteen isoon kansioon mahtuu 48 levyä. Otin lisäksi yhden pienemmän kansion (24 levyä) joulumusiikkia varten, koska niitä soitetaan vain 1/4 vuodesta.

(Joku vois pyyhkiä meillä pölyjä ja sormenjälkiä pois noista laitteista). On aika näppärät. Faux leather -kansioissa on kivat valkoiset tikkaukset. (Kiitos Clas Ohlson!).

Jos selaa näitä kansioita, niin voi saada selkeän kuvan epäselkeästä musiikkimausta. Olen aikamoinen sekakäyttäjä. Suurimman osan ajasta kuuntelen "mun naisia" eli jotain kaunisäänistä naislaulajaa: Katie Melua, Angelique Kidjo, Dusty Springfield, Norah Jones, Edie Brickell, Melody Gardot, Sofie Zelmani, Johanna Kurkela, myös Patricia Kaas, Celine Dion, Alicia Keys, Duffy ...näitähän riittää...

Mutta jos katsoo mun iPodia, niin siellä on vähän toistakin sakkia joukossa - nimittäin kasariheviä! Def Leppardia, Bonkka Jonkkaa, Mötiköitä.

Mitä sitten en kuuntele? Iskelmää, suomipoppia enkä duranduran-sektoria.

No, nämä muovinpalat jäi sitten yli. Varastoidaan.

Mutta tätä koteloa mä en voi vielä laittaa varastoon. Sain mieheltä joululahjaksi. (Toinen lahja mieheltä oli Dremel 4000 -monitoimikone, mitä myös nukkekotiaskartelijana arvostan suuresti.) (Ai niin sain mä hajuvettäkin.)

Olen tykännyt tästä Disco-nimisestä poppiduosta sen ensi metreiltä lähtien. "Hei älä luule" ja "Ilkeitä asioita" kolahtivat heti, sanoitukset ja kaikki. Miksiköhän, hmm, no ei mietitä tuota jälkimmäistä ainakaan.

Tämä kokoelmalevy oli joulun paras lahja, sillä tässä oli nähty vaivaa! (Katsokaa, artistilaulajan signeeraus kannessa!) Kuunnellaas taas!

nimetyt

2011-01-20T15:38:00.000+02:00

Ompelin tällaiset nimityynyt. Applikoidut kirjaimet peruspuuvillapohjalla.

Yhden kummallekin lapselle. Samoissa väreissä. A-kirjaimiin käytiin yhden suosikkini, Linumin iloisen Piggelin-kankaan, jämät. Nyt se on loppu, tai siis kaupasta saa lisää.

Viimeisessä kuvassa mennyttä arkea näkyvissä. Legoja, kutimet korissa, imurinletku pysyvästi eteisen lattialla, kirjahylly notkuu taakkansa alla. Nyt valkoisen pöydän paikalle on ilmestynyt piano, siitä lisää myöhemmin.

I made name pillows for my kids.

Neuletyyny

2011-01-18T10:29:00.001+02:00

Innostun melko helposti uusista asioista. "Ei voi olla vaikeeta" on minun mottoni, kaikkea pitää kokeilla. (Ainakin sen verran, että voi ajatella, että osaisin tehdä tätä, jos haluaisin.) Kokeilemattomien asioiden lista on onneksi niin pitkä, että ei ole huolta.

Sain taas yhden ahaa-elämyksen Kaunis pieni elämä -blogin Annelta, kun hän esitteli todella taidokkaita neulekoneluomuksiaan. (Hän tekee paljon muutakin todella ihanaa!)

En ollut koskaan käyttänyt neulekonetta, ainoastaan nähnyt sellaisen työväenopiston luokassa (silloin kun kävin kangaspuilla kutomassa). Mutta nyt tietenkin halusin kokeilla. Mieluiten heti, välittömästi. Pienen huhuilun jälkeen löytyi lähistöltä kohtalaiseen ikään ehtinyt neulekone, jota sain lainata. (Facebook on aika kätevä tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle).

Pari iltaa taistelin laitteen kanssa, ja sain kuin sainkin aikaiseksi raidallisen pätkän. Ja siihen vielä sain ommeltua vetoketjun, olen aika ylpeä.

Tuli siis neulottu tyynynpäällinen.

(Nyt yritän tehdä tyynynpäällisestä miniatyyriversiota nukkekotiin! Pari päivää sitten pikkutaloon valmistuikin joukko kylppäritarvikkeita.)

Tried maching knitting and managed to make one pillow cover.

Hännänhuippu

2011-01-17T14:38:00.000+02:00

Yläasteikäisestä lähtien olen tykännyt kakkujen tekemisestä. Marsipaanin pyörittely ja pursotinpussilla tohottaminen on mukava harrastus. Useimmiten tekemäni täytekakku on sisältä eräänlainen prinsessakakun mukaelma. Peruskakkupohjan väleissä vispikerma-rahkaseosta, vadelmahilloa sekä paksua vaniljakastiketta. Päälle marsipaania.

Halloween-juhliin tarvitaan tietenkin mustaa ja oranssia, ja jotain selkäpiitä karmivaa.

Matti-poikani syntymäpäiville olen saanut toteuttaa niin raketti-, auto- kuin turtlestoiveet. Ensi kuussa tehdään taas uusi kakku, mutta sen aihe on vielä valitsematta.

Aika monen ystäväperheen kastejuhliin olen tehnyt äiti-lapsi-täytekakut. (Myös meidän molempien lasten kastejuhlassa oli jalanjäljin koristellut äiti-lapsi-kakut.) Perinteiset äiti-lapsi-kukkakimput ovat minusta sangen somia, ja niistä sain idean näihin kakkuihin. Äiti-lapsi-kakussa on siis iso ja pieni kakku, jotka yhdistyvät toisiinsa silkkinauhalla.

Viime viikonloppuna vietettiin pienimmän kummipoikamme, siskonpojan, kastejuhlaa. Se oli taas oiva tilaisuus sekä kyynelehtiä liikutuksesta että harrastaa kakkuilua.

P.S. Tähtikuvio kakun pinnassa paljastaa pikku-Eeron toisen nimen.

Päivitystä - Updating

2011-01-14T23:17:00.001+02:00

Tink, tink. Rupesin virittelemään blogin ulkoasua ja koodia vähän siistimpään muotoon. Halusin saada tänne Facebookin tykkää-nappulan. En tosin tiedä, toimiiko se.

Tohinassa hukkasin edellisen bannerikuvan, siksi samat tulppaanit kahteen kertaan. Pakko pitää nukkumistaukoa koodin virittelyssä ennen kuin vahingossa deletoin koko blogin...

Edit: Löytyi! Siis se banneri.

Time to update my blog a bit. Wanted to add an "Like" button. Don't know if this one works. Managed to trash my old banner so you'll have to do with the tulips. Have to take a break for the night before I accidentally delete the entire blog...

Edit: Found it! The banner, that is.

Uusi vuosi, uusi peitto

2011-01-11T12:50:00.005+02:00

Olen arjen alettua päättäväisesti käynyt keskeneräisten projektien kimppuun. (Tosin jos koko ajan aloittaa uusia projekteja, on aina aika paljon siellä keskeneräisten listalla....)

Ensimmäiseksi surauttelin valmiiksi tilkkupeiton, jonka tilkkupuoli on ollut jo valmis kauan.

Ehkä tästä huomaa, mikä on lempiväri - vuodesta toiseen?

Tälläkään kertaa minulla ei ollut sen suurempaa suunnitelmaa, mitä kankaita ja missä järjestyksessä peittoon tulee. Ompelin vaan palaa toiseen kiinni sen mukaan, mikä käteen osui. Minkä huomaa näin jälkikäteen, kun esimerkiksi tuota tummimmansinistä pikkuruutua ei ole peiton toisessa reunassa ollenkaan.

Mietin jo silloin viime syksynä, että taustan pitää olla "heti lämmin" ja paljaalla ihollakin miellyttävä, päiväunia ajatellen. Tällä kertaa kokeilin tehdä tilkkupeiton taustan puhtaanvalkoisesta fleecestä, siinä tuli tausta ja toppaus samalla kertaa kätevästi. Todellinen pikatekniikka, kun vielä tikkasin koneella.

Finally tackled one unfinished project on my long list of ufos. I combined the blue-toned quilt top with pure white fleece, which serves as both batting and backing, a handy and quick solutuion. And soft and warm to the skin.

All the best

2010-12-22T06:30:00.000+02:00

Iloa musiikista

2010-12-13T07:16:00.000+02:00

Mitäköhän biisiä täällä vedetään? Jenkeistä rahtaamani KJOY-radioasema soittaa yhtä ja samaa renkutusta, ja on sangen hauska joulunmerkki. Jossain joulutavaralaatikossa on lisärekvisiittaa tähän, muunmuassa pieni tyttö ja pieni poika. Sekä roskista tonkiva pesukarhu.

Jouluna tuntuu siltä, että ovi sieluun on auki ihan toisella tavalla kuin muulloin. Ehkä aistit ovat silloin herkimmillään, ja tuoksut, näyt ja tunnelmat kuljettavat meitä muistoissa. Tai musiikki.

Kaiheansuloinen joululaulu "Maailma jääkukkien takana" kuuluu minun jouluuni. Vaikka en voi kuunnella sitä itkemättä. Kuulin tämän Ilkka Aaltosen kappaleen ensimmäisen kerran syksyllä 2002, kun olin tullut äidiksi ensi kertaa. Siskoni ja hänen miehensä esittivät tyttäremme ristiäisissä tämän ihanan, herkän kappaleen.

Maailma jääkukkien takana

Lumihiutale ikkunassa kimmeltää,
valo varjolle tietä antaa.
Ilta-auringon viime säde kiirehtää
kohti kaukaista taivaanrantaa.
Sitä katselee lasin läpi tyttönen,
koti turvan suo jääkukkasilta.
Talikynttilän hehku on niin lämpöinen
- tummuu ihana jouluilta.

:,:Ei tunne hän vielä maailmaa,
joka jääkukkien takana aukeaa,
mutta kerran on johtava polkunsa tuo
ihmeistä suurimpienkin luo,
ihmeitten suurten luo:,:

Valo hämyinen hiipii huoneeseen,
kylän äänet varjoihin hukkuu.
Olkihimmeli pyörähtelee hiljalleen
- isän sylissä tyttö nukkuu.

Pieni ääninäyte tässä. Kappale löytyy Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien joululevyltä, jolta sitä voi kätevästi kuunnella repeatillä niin monta kertaa, että tulee puhtaaksi itkenyt olo.

Kuten yhtenä iltana, kun sain olla hetken kotona yksin, istuin sohvalla, join kahvia ja katsoin lumista maisemaa, joka oli kuin suoraan satukirjasta.

Ajattelin lapsiani, noita ihmeistä suurimpia.

Kohtalon kupit

2010-12-07T15:40:00.003+02:00

Astiakaapissani on monta vuotta pyörinyt yksi tällainen lautanen. Kaunis turkoosi, kaunis muoto. Arabian leima pohjassa. Toiminut välillä kynttilän, välillä kukkapurkin aluslautasena. Muutaman kerran olen siivouspuuskassani meinannut heivata lautasen pois, mutta jokin on pidätellyt.

Eilen selvisi syy. Itsepalvelukirppiksellä odotti kuusi kuppia ja viisi lautasta, kymmenellä eurolla. Se oli kohtalo.

Orpo tassi sai kuppinsa ja minä puoli tusinaa ihanan turkooseja Maija-kahvikuppeja.

Valkoinen kaakao

2010-12-04T10:43:00.004+02:00

Ulkona vallitsevan valkeuden kunniaksi tarjosin lapsille valkokaakaota.

Parasta kaakaota saa raastamalla suklaata ja sulattamalla sitä kuumaan maitoon. Voi tehdä ihan oman sekoituksen! Se on muuten suklaanystävälle helppo lahjavinkki: raastettua hyvälaatuista suklaata nätissä purkissa. Jotain ihana tummaa....tai ehkä maustettuakin suklaata.

Päälle kourallinen minivaahtokarkkeja ja valkoinen kiltteysjuoma on valmis. Aikuinen voisi tujauttaa tähän vaikka hieman mantelilikööriäkin...

48

2010-12-01T09:17:00.000+02:00

Neljänkymmenenkahdeksan pienen taskun ompeleminen ei ollut ihan suit-sait-sukkelaan-juttu. Mutta ehdinpäs!

Nimittäin näin joulukuun alusta nämä isot puput saivat uuden tehtävän, ne toimivat adventtikalentereina.

Itse puput olen ommellut nämä viime keväänä pääsiäispupuiksi. Lapset toivoivat mahdollisimman isoja, joten nämä ovat noin 110 cm pituisia. Olipa muuten täyttäminen. Kaava on omalla kädellä piirretty, tilda-pupuista mallia ottaen ja suurentaen. Korvat on isot ja päänmyötäiset. Pääsiäisenä pupuilla on päällään vaaleanpunaista, vaaleansinistä ja vaaleanvihreää, ja essuntaskuun mahtuu piilottamaan vaikka suklaamunia.

Jouluksi puput saivat uudet vaatteet pellavasta. Aluspaitana tyttöpupulla on Annan vanha ruutupaita (muistan kuinka metsästin sitä yksivuotiaan ekaksi kesäksi!) ja poikapupulla Matin vanha raitapaita.

Taskuista löytyy aamulla pieni herkku. Taskuissa voisi olla numerot, mutta kuten totesin, jäi vähän viime tippaan. Ehkä lisään numerot leimaamalla - joku joulu.

Ja kenties näille pitäisi vielä tehdä kasvot. Tai ainakin silmät.

Tänä vuonna en pidä erillistä joulublogia, mutta seurailen monen muun joulublogia innolla. Ja ihania blogikalentereitakin on, esimerkiksi Blomsterverkstad, Kissankulman joulu ja Karen Klarbaeks Verden.

Piparikattila

2010-11-23T19:05:00.003+02:00

Tein tämän vuoden Kaikkien aikojen joulu -lehteen joitakin käsityö- ja askarteluideoita. Yksi niistä on tämä vanhasta kattilasta tehty piparipurkki. Helppoa kuin mikä: mustasta kontaktimuovista kirjaimet ja siinä se on. Mikä parasta, kirjaimet voi helposti irrottaa, jos mielii ottaa kattilan muuhun käyttöön. Ja vaikka ei olla edes joulukuussa, piparikattila tyhjenee toistamiseen!

Tykkään tehdä joulupiparit isoäitini vanhalla ohjeella (joka siis päätyi Oi ihana joulukuu -kirjaanikin), mutta piparikausi alkaa aina Anna's-pipareilla, niillä sydämenmuotoisilla. Ne ovat suosikkini valmispipareista, ohuita ja ihania. Ja ehkä se nimikin mua viehättää.

Löysin niin itseni näköisen joululiinan, että en voinut olla ostamatta. Madley'sin pilkullista liinaa somistaa kapea pitsi.

ella

2010-11-16T02:26:00.000+02:00

Meillä kuunnellaan aika paljon äänisatuja. Pääkaupunkiseudun kirjastonkin valikoimista löytyy vaikka mitä, jos netin kautta selailee ja varailee. Joissakin äänikirjoissa on muuten aivan loistavat lukijat. Aikuinenkin jaksaa kuunnella, kun Antti Virmavirta lukee krokotiili Genaa.

Nyt on kuunneltu Timo Parvelan Ella-sarjan kirjaa "Ella Lapissa". Ella-kirjat ovat aivan mahtavia. Tokaluokkalaisen Ellan seikkailut ovat mainiota kuultavaa, ja tällä levyllä tarinan lukijana on itse kirjailija - ja hän osaa eläytyä aivan loistavasti hauskoihin tyyppeihin.

Tarinassa luokka päätyy Lappiin, joulupukin, porojen ja moottorikelkkojen joukkoon. Pientä talvitunnelmaa siis lapsille.

dukkah - dukkah

2010-11-08T16:04:00.000+02:00

Dukkah on sekoitus pähkinöitä ja mausteita, alunperin kotoisin Egyptistä.

Tarjoillaan leivän, hyvän oliiviöljyn ja kenties balsamiviinietikan kanssa. Dippaa leivänpala ensin öljyyn tai öljy-viinietikka-seokseen ja sitten dukkahiin. Mainio pikkupala!

Dukkahia myydään valmiina (esim. Nomun valmistamana), mutta jos on pihi kuten minä, tekee itse.

Googlaamalla löytää kymmenittäin eri versiota. Useimmissa niistä on paljon erilaisia mausteita, kuten neilikkaa, fenkolinsiemeniä ja chiliä. Oma maustevarastoni oli vähän köyhä, mutta dukkahista tuli sangen maistuvaa näin yksinkertaisinkin aineksin. Jeera (eli juustokumina) on mielestäni välttämätön.

Dukkah

2 dl manteleita, rouhittuna
2 dl hasselpähkinöitä, rouhittuna
1 dl seesaminsiemeniä
3 rkl jauhettua jeeraa
3 rkl jauhettuja korianterinsiemeniä
suolaa
mustapippuria

Paahda pähkinät ja siemenet hellästi pannulla, lisää mausteet ja anna jäähtyä.

In English: Dukkah is a mixture of nuts and spices that originates from Egypt. Served with good olive oil, maybe some balsamic vinegar and a loaf of bread. Dip the bread first into oil or oil-vinegar mixture, then into the dukkah. A lovely snack or appetizer!

You can buy dukkah ready-made (for example Nomu makes it) , but if you're a cheapo like me, you'll do it yourself. If you google, you'll get dozens and dozens of variations on this theme. Most of them with plenty of spices, that might include clover, fennel seeds and chili. I was running a bit low on the spice side, but it turned out quite tasty with this simple combo. (The cumin is essential, though).

Dukkah

2 dl almonds, chopped
2 dl hazelnuts, chopped
1 dl sesame seeds
3 tbsp ground cumin
3 tbsp ground coriander
salt
black pepper

Gently roast the nuts and seeds, add spices and allow to cool.

merikortti - nautical chart

2010-11-05T04:12:00.000+02:00

Viime kesänä lähirannasta löytyi ruttuinen merikorttisarja, keneltä lie lentänyt puuskaisessa tuulessa laidan yli. Lyijykynällä on lisätty merkintöjä kareista. Korteista löytyi tuttu Sipoonselän ylittävä venereitti, jota ajelemme vanhempieni kesäpaikaan. Päätin liimata kaksi sivua osittain yhteen.

Moneen kertaan palvelleet Ikean irtokehykset saivat siis uuden tehtävän. Vene on nostettu, mereltä puhaltaa kylmästi. Mutta ensi kesänä taas.

A nautical chart drifted to our shore last summer. It contained the pages with the familiar route to my parent's weekend/holiday house. The tattered Ikea frame works just fine.

This year's boating season has been over long since, but this piece reminds me that summer will return.

halloween

2010-10-28T04:08:00.000+03:00

Aurinko paistoi hetken viime viikolla. Nyt on tuulista, kylmää, märkää. Kätevä keraaminen kurpitsa palvelee monta vuotta.

The sun shone for a moment last week. Now it's windy, wet and cold. The handy ceramic pumpkin will serve for many years.

Simppelit halloween-koristukset myös sisällä. Valkoinen hämähäkinverkko keittiön ikkunassa.

Simple halloween decorations inside as well. A white spider's web on the kitchen window.

Mustat kynttilät olohuoneen nurkassa.

Black candles in the living room.

Heitetään sekaan pussillinen muovilepakoita, muovirottia, muovihämähäkkejä ja muovimatoja, niin eiköhän lasten kemut pääse käyntiin. Lapset haluavat samanlaisen kakun kuin viime vuonna.

A bag full of plastic bats, rats, spiders and worms will get the kids' party in full swing. Kids want a cake similar to the one I made last year.

Myös nukkekodissa on halloween!

Decorated the dollshouse for halloween as well.

makuupussit - sleeping bags

2010-10-27T04:04:00.000+03:00

Yhdessä vaiheessa etsin lapsilleni kevyitä makuupusseja, joita voisi käyttää yökyläillessä. (Snuggle Sac tekee kivoja, mutta oli mahdotonta löytää haluamiani netistä. Niitä pilkullisia, jos mietitte). Mitä sitten voi tehdä? No, voi mennä kangaskauppaan. Ostaa pilkullista fleeceä. Pehmoista valkoista puuvillaa. Ja kalliit vetoketjut, jotka piti erikseen tilata. Sitten voi miettiä ja pähkäillä viikkotolkulla, kunnes on saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta kankaan leikkaamiseen. Tietenkään käytettävissä ei ole kaavoja eikä ohjeita.

Mutta niistä tuli hyvät ja somat! Makuupussit voi avata kokonaan, jolloin niitä voi käyttää peittoina. Kankaiden jämäpaloista ompelin säilytyspussit sekä pienet tyynyt tyynyliinoineen.

Toisesta tuli sitten vaaleanpunainen.

Hieno kääntyvä ja täysin avattava vetoketju. Olen aika ylpeä itsestäni.

I've been looking for lightweight sleeping bags for the kids to use on sleep-overs. (Snuggle Sac makes them, but it was too much trouble trying to find a place I could buy the ones that I prefered. The dotty ones, if you wonder). So what does one do? One goes to the fabric store. One buys dotted fleece. Soft white cotton. And expensive zippers that had to be ordered specially for me. The one ponders and wonders for weeks and then gets enough courage to cut into the fabric. Of course, I had no patterns nor instructions.

But they turned out good and pretty! The sleeping bags can be completely opened up to make a sort of a blanket. From leftover pieces of the fabrics I made storage bags, little pillows with pillowcases and all.

kahvin kaveriksi

2010-10-24T02:25:00.000+03:00

Olisiko tää sitten joulun alkua, kun tänään on kaksi kuukautta jouluaattoon? Viime vuonna kokeilin joulublogia, mutta luulen että tänä vuonna tiivistetään kaikki samaan blogiin. (Ainoastaan nukkekotiblogin pidän erikseen, se kun on niin rajattu aihealue).

Kaupan hyllystä osui silmiini simppeli punavalkoinen keksipaketti.

Sisältä löytyi tutunmakuisia maustekeksejä. Niissä on ripaus joulua. Sitä kyllä tarvitaan, kun ollaan menossa kohti vuoden pimeintä kuukautta.

Euroshopperin kekseissä on muuten hintakin kohdallaan, reilun euron paketti. Ostin monta. Että jos tulet meille kahville, niin näitä tarjoan.

lisää tyynyjä- more pillows

2010-10-22T08:00:00.001+03:00

Tyhjentelin taas kangaskaapin hyllyjä. Tyynynpäällisiin saa helposti kulutettua pois kankaita, tosin mikä siinäkin on, että niitä ihanimpia kankaita ei raaski käyttää. Nämä olivat "rumimmat" palat mitä hyllyltä löytyi, ikivanhaa kukkakangasta (taitaa olla Laura Ashleyn) sekä perusruutua. Olisi voinut silittää ennen käyttöönottoa, vuosikausien hilloaminen jättää aika syvät laskokset, tyynyihinkin.

s

Samaan syssyyn surautin kauratyynylle kauniimman päällisen. Kuumennettava kauratyyny varaa ihanasti lämpöä ja on ihana unikaveri viileinä iltoina. Tämä kaveri on ollut luottohommissa myös synnytyslaitoksella, lämmenneiden kauranjyvien tuoksu palauttaa aina mieleen poikani syntymän.

Nyt kun joku vielä tekisi tämän tilkkupeiton valmiiksi. Ei puutu kuin tausta. Ajattelin kokeilla tähän fleeceä, koska sitten torkkupeittona se tuntuisi heti lämpöiseltä ihoa vasten.

Continued the task of trying to sew my fabric stash smaller. Why is it always so difficult to use fabric stashed for years? I used some of my "ugliest" fabrics for these pillows in our bedroom.

The quilt top is finished. I'm thinking of doing the backing from plain fleece. It would feel warm to the skin.

siskolleni - for my sister

2010-10-20T15:58:00.009+03:00

Tänään on ollut ihmeellinen päivä. Tekemäni makuupussi sai aamulla asukkaan, kun siskoni synnytti toisen lapsensa, poikavauvan, jota illalla menen tervehtimään. Olen kulkenut koko päivän hymy kasvoillani. Ja haudutellut soossia.

Nimittäin kun tyttäreni Anna syntyi kahdeksan vuotta sitten, mummini keitteli minulle kunnon lihalientä (ainekset kauppahallista ehdottomasti!) ja leipoi lihapiirakkaa. Äitini haudutteli hirvipataa, survoi puolukoita. Saimme valmista ruokaa kotiin, ihanaa. Rakkaudella keitettyä.

Ja kokemuksesta muistan, kuinka riittämättömäksi itsensä tunsi Matin synnyttyä, kun opettelin olemaan kahden lapsen äiti. Tuntui, etteivät kädet riitä, ruuanlaittoon varsinkaan.

Niinpä laitan hyvän kiertämään. Tein siskon perheen pakastimeen soijarouhelasagnea.

Ihan peruslassea, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, tummaa soijarouhetta, tomaattimurskaa. Hyvän kastikkeen salaisuuksia ovat sipuleiden hellä hauduttaminen voi-oliiviöljyseoksessa, ripaus sokeria tomaatin happoa taittamaan sekä savustettu paprikajauhe.

Teen muuten myös vain yhden kastikkeen, en erikseen valkokastiketta. Kun tomaattisoijakastike on muhinut tarpeeksi, hulautan joukkoon kermaa tai maitoa sekä reilusti juustoraastetta. Sitten vaan kerroksittain lasagnelevyjen kanssa vuokaan.

Pakastan nämä valmiiksi ja kuljetan siskoni kotiin.

Tuore isosisko saa tänään tarroja. Muistan, kun neuloin hänelle pipon kolme vuotta sitten.

P.S. Annan kommentti kuultuaan serkkupojan syntymästä: "Hyvä että se on poika. Saa sitten K tietää, minkälaista on, kun on pikkuveli!"

My sister gave birth to a baby boy this morning. I've smiled all day and made meat-free lasagne to stock up their freezer.

go lego

2010-10-19T16:16:00.000+03:00

Viime kesänä teimme road tripin Tanskan Legolandiin. Kyllä juu, autolla halki Ruotsin, pari yötä jopa teltassa Tanskan rannikolla! Elämysmatka kaikille, tosin vanhemmat olisivat voineet ottaa pari päivää lomaa tuon loman jälkeen. Mutta Legoland oli mainio paikka legojen ystäville.

Sillä meillä rakennetaan legoilla, paljon. Tuntitolkulla päivässä. Aluksia, laitteita ja vaikka mitä. Omasta päästä. Ohjelehtisiä poika lukee iltalukemisenaan, mutta eniten tykkää rakentaa omia juttujaan. Tässä tehdään nosturia.

Myös sisko on mukana rakentamassa isoa legokaupunkia. Harmi, että tyttöukkeleita on niin vähän saatavilla! Tarvittaisiin monta tytteliä lisää leikkeihin! Sitä tallijuttua meillä on, ja aivan ihana asuntoauto. Mutta suurin osa sarjoista on pojille suunnattuja, se on tylsää. Ja miksei legoissa ole vaikka kauppaleikkisarjaa?

Haaste on keräys ja säilytys. Meillä on sängynaluslaatikkoja. Miksei legopalikoissa ole sisällä magneetteja, jotta ne voisi isolla magneetilla imuroida kaikki huipsis vaan lattialta kasaan?

Meillä on myös sekä keskikokoisia ja pieniä laatikoita.

Minusta on outoa, että Lego itse ei tarjoa mitään nerokasta säilytysratkaisua tai laatikointijärjestelmää! Olisi ihan taattu menekki, sillä emme varmasti ole ainoa perhe, joka ui legoissa. Silti luulen, että jouluna tulee lisää legoja. Ne on varmaan ainoita leluja, joita ei voi minunkaan mielestä olla liikaa.

Pitäisikö ryhtyä tuotekehittelijäksi Legolle?

We love legos. (That kind of sums up this post!)

syksy pihalla

2010-10-18T16:08:00.000+03:00

Pihallamme nämä ihanat viljelylaatikot ovat jo tyhjiä. Ihastuin keväällä Kekkilän markkinoimiin viljelylaatikoihin, mutta enhän minä sellaisia summia valmiista maksa, jos voi tehdä itse! Tai siis tässä tapauksessa mies sahasi ja ruuvasi viljelylaatikot toiveitteni mukaan. Kesällä näissä kasvoi hernettä, rucolaa ja retiisejä. Ensi kesäksi tilaan lisää laatikoita ja laitan porkkanaakin.

Rantaan vievät portaat peittyvät keltaiseen, kesällä näitä juostiin varvastossuissa, talvella lasketaan liukurilla alas.

Kieputin minäkin vaahteranlehdistä simppelin kranssin ulko-oveen. Talon päädyssä odottaa jo läjä havuja, niistä tehdään seuraava kranssi.

pekaani - pecan

2010-10-16T17:29:00.000+03:00

Vaikka minulla on keittokirjoja on metrikaupalla, pitäydyn usein vanhoissa, hyviksi havaituissa resepteissä. Kuten tässä pekaanipähkinäpiirakassa. Keittokirjoja luen yleensä vain huvikseen, vähän kuin romaanejakin. Tai sitten, jos en taaskaan muista, miten tilliliha tehtiin (hyvin tehty tilliliha on mielettömän hyvää!).

PEKAANIPÄHKINÄPIIRAKKA

Piirakan pohjana käytin valmista murotaikinapohjaa (transrasvoja, ah juu, tiedetään)

Täytteeseen:
200 g sokeria (osa muscovadosokeria tai fariinisokeria)
3 kananmunaa
1/2 dl siirappia
1/2 tl suolaa
50 g sulatettua voita
300 g pekaanipähkinöitä

Rouhi puolet pekaanipähkinöistä, valikoi kauneimmat ja ehjimmät piirakan päälliseksi. Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti, lisää siirappi, sulatettu voi ja rouhitut pähkinät. Kaada seos pohjaan ja painele ehjät pähkinät päälle. Paista 175 asteen lämmössä noin 50 minuuttia. Kun paistoajasta on kulunut noin puolet, suojaa piirakan pinta foliolla. Palaneet pähkinät eivät nimittäin maistu hyvältä.

Tuli hyvä kakku. Makea, tahmea, juuri sellainen, joka maistuu tumman kahvin ja kynttilänvalon kanssa. Parasta puoliksi sulaneen vaniljajäätelön kanssa. Saa helposti aikaan sokeriähkyn.

Piirakka ehti kadota melkein kokonaan ennen kuin tajusin kuvata sen. Piirakkavuoka on aarteeni ihanan muotonsa takia. Piparkakkureunainen vati on Revolin, mutta sitä ei kuulemma enää valmisteta.

Pecan pie is a fall favorite. Sweet and sticky, delicious with a dollop of ice cream.

neulomukset - knittings

2010-10-15T04:11:00.000+03:00

Olen viime aikoina opetellut neulomaan "automaattiohjauksella" eli niin, että osaisin joskus neuloa villasukat ja peukalokiilalliset lapaset ja peruspipon ihan ilman minkäänlaisen ohjeen tiirailua. Sillä tavalla niin kuin elokuussa poisnukkunut mummini osasi niitä tehdä.

Niinpä olen tehnyt aika monet lapaset, lapsille, talvea vasten. Lapsetkin tykkää villalapasista. Pikkuhiljaa alkaa iskostua selkärankaan tämäkin asia, olen siitä tyytyväinen.

Selailin Sanna Vatasen "Neulo, virkkaa, kirjo jämälangoista" -kirjaa ja sain idean näihin raidallisiin kaulaliinoihin.

Välillä neulon mustaa kaulaliinaa ja pipoa, perusmallia, joustinneuletta. (Sellaiset saisi varmaan kympillä jostain ketjukaupasta, mutta sehän ei ole ollenkaan tämän käsillätekemisen idea.)

Välillä virkkaan valkoista kaulaliinaa, se on ihanan langan poiskulutusprojekti - ei minusta ollutkaan vielä sellaisen hienokuvioisen pitsihuivin tekijäksi, kärsivällisyys ei riittänyt.

Välillä suunnittelen lämmintä ja värikästä torkkupeittoa, ehkä kuusikulmioista, tai sittenkin raitaa, en tiedä.

In English: I want to learn to knit basic mittens and socks without having to rely on patterns or notes, just the way my grandmother used to make them. It takes practice, but I'm getting there. The kids have gotten a whole bunch of warm woollen mittens.

karkulaiset - run-aways

2010-10-13T16:14:00.003+03:00

Kolme pientä karkulaista.

Päällystin äitiyspakkauksen makuupussin Maija Louekarin suunnittelemalla ihanalla Karkulaiset-kankaalla.

Nyt vaan sitten odotetaan uutta asukasta tänne! (Ei, ei tule meille vauvaa, paitsi kylään. Tuleva asukki on vielä siskoni masussa.)

I updated an old baby-size sleeping bag for my sister's newcomer due any day now. The fabric is Marimekko's "Karkulaiset" designed by Maija Louekari.

iso vispilä - big whisk

2010-10-11T10:46:00.000+03:00

Muutamalla eurolla löytyi kirpparilta Iso Vispilä. Siinä on suuren keittiön tyyliä. Varsi on käytöstä kovasti kulunut. Mitäköhän tällä vispilällä on vispilöity?

Samaa kokoluokkaa oleva kattila olisi kiva.

I found this giant whisk at the fleamarket for just a few euros. Big kitchen style, makes you wonder what it has been used for. I'd love to have a cooking pan of the same scale.

Arjesta juhlaan

2010-10-08T11:48:00.007+03:00

Tytär täytti kahdeksan ja toivoi päivälliseksi kasvissosekeittoa. Ja leipäkuutioita. Lasteni lempisoppa valmistuu Kirjakahvilan Ninalta saadulla perusohjeella. Siinä otetaan kukkakaali, pätkä purjoa, jokunen jauhoinen peruna. Ehkä pari valkosipulin kynttä. Keitetään. Soseutetaan ja nakataan joukkoon sopiva määrä sulatejuustoa.

Metallinen maustelieriö on kätevä ja somasti vanhanaikaisen oloinen apuväline. Nyt laitoin maustepippurit ja laakerinlehdet sisään, ja pataan porisemaan. Mausteet on helppo noukkia pois ennen kuin soseutetaan sileäksi.

Kaveriksi leipäkuutioita ja tuoretta persiljaa. Tällä kertaa valitsin kaupasta valmiita leipäkuutioita, sillä olin fiilistelemässä Stockan Herkussa. Hauskasti eri leipälaaduista tehtyjä sekaisin samassa pussissa, "Chatham Village Croutons", tottakai se vetoaa kaltaiseeni Uuden Englannin maisemiin tykästyneeseen. Suurta hupiani on muuten marhata hyvinvarustetuissa ruokakaupoissa ja katsella, mitä kaikkea siellä on kauniisti laitettu esille. Erityisesti ulkomaanmatkoilla on pakko päästä rauhassa ruokakauppaan tiirailemaan hyllyjä. Etsin aina erityisen kauniita purkkeja, nyt olen jo jonkun aikaa etsinyt kauneimmista kauneinta metallista teepurkkia. Sen pitäisi olla väriltään ehkä vaaleansininen tai turkoosi, ja sisällöltään tietysti erinomaista teetä. En ole vielä löytänyt.

In English: My daughter turned eight and wanted vegetable soup for dinner. With croutons. A simple soup from cauliflower, potato and leek, with some cheese spread to soften it up.

Valkopesu

2010-10-04T15:43:00.003+03:00

Tykkään valkoisesta, yllättäen. Tykkään myös musiikista.

Meillä on ihan passeli ja kompakti musiikkilaite, normi-Philips, en ole mikään hirmu-hifisti. Mutta laitteeseen oli kytkettynä rumat, puunväriset laatikkokaiuttimet - onneksi ei sentään suurinta laatua. (Ei ole edes kuvaa laittaa tähän, mutta sellaiset normikaiuttimen väriset, osaatte varmasti kuvitella.) Haaveilin monenmoisista valkoisista kaiuttimista. Kalliita ovat!

Mies rohkeuden puuskassa vetäisi kaiuttimien puukuoret valkoisiksi. (Ainahan hyvinvarustetussa kodissa pitää olla valkoista maalia mahdollisimman monessa eri muodossa, jos valkaisuhimo iskee yllättäen!)

Asiaa oli pohdittu aiemminkin, mutta kun hifistely tuntuu välillä olevan aikamoista salatiedettä, me molemmat insinöörismielisinä pohdimme vuosikausia, vaikuttaisiko muutaman mikrometrin maalikerros jotenkin ääneen?

No, nyt voin kertoa teille, että ei vaikuta.

Miehen sanat työn valmistuttua: "Kyllä meidän olis pitänyt tehdä tää jo aikoja sitten". Olen siis valkopessyt myös mieheni.

In English: We spraypainted our loudspeakers white, worked out perfectly!"

Kuitenkin joulu

2010-09-30T09:21:00.005+03:00

Olisi luullut, että kaiken viime vuotisen ja tänä kesänä tehdyn joulustamisen jälkeen en jaksaisi enää innostua, mutta väärässäpä olin.

Viime vuonna kotimaisen Otavan kustantamana ilmestynyt joulukirjani Oi ihana joulukuu tavoittelee tänä vuonna ihan ulkomaalaisia lukijoita, sillä kirjan saksankielinen käännös Oh du schöne Weichnachzeit ilmestyy tänä syksynä. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että kirjani pääsi Frech-kustantamon TOPP-kirjasarjan ihastuttavien kirjojen joukkoon. Ajatus siitä, että kirjani on esimerkiksi saksalaisen Amazonin valikoimissa on hykerryttävä!

Odottelen postilaatikkooni napsahtavan pian tekijänkappaleet kyseisestä teoksesta, jännittää nähdä, miltä kaikki näyttää...no, saksaksi.

Ai niin, ja huomenna on lokakuu. Silloin saa kaivaa ensimmäiset jouluvalot esiin ja viritellä ne lasipurkkiin.

Note in English:
I'm happy and proud to let you know that a German version of my Christmas book will be published in Germany this fall by Frech with the title "Oh du schöne Weichnachzeit".

Oh, I've been blogging in English and then bilingually, since in the previous years I seemed to have quite a few international readers. Posting in two languages takes it time, so to get back in to the blogging groove, I'll be sticking to Finnish for a while and just adding little end notes in English.

Uudet tarjoilut

2010-09-27T15:04:00.002+03:00

Hmm. Puolen vuoden tauko bloggaamisessa. Palasin kuitenkin. Tänään on hyvä päivä jatkaa. Neulon pipoa, juon kahvia.

Kuvan kukallinen tarjotin on keväinen lohdutusostos. Huhtikuinen kahden päivän pikaloma miehen kanssa venähtikin sitten viikkoon, kun jäimme Lontooseen jumiin tuhkapilven takia. Ehdinpähän katsastaa Cath Kidstonin somat kaupat Marylebonessa, Covent Gardenissa ja Chelseassa. Kuin karkkikauppoja!

Brewing words - Haudutan sanoja

2010-03-24T13:03:00.003+02:00

Just a quick post to let you know that I've decided to take a blog break.

For the following months I will focus my energy on the art of creative writing -my lifelong passion. What then, it remains to be seen.

Pikapostaus, olen päättänyt pitää blogipaussin.

Seuraavien kuukausien aikana keskitän energiani luovaan kirjoittamiseen - elämäni intohimoon. Mitä sen jälkeen, se jää nähtäväksi.

Celery maniac - Sellerihullu

2010-02-24T08:20:00.000+02:00

Celery seems to be a severe divider. Either you love it or you hate it. I'm in the first group.

So when I spotted a recipe that uses both root celery and celery stalks, I had to try it out. The result is a bit like the classic Waldorf salad but then again nothing like it.

Basically here's what you do: celery cut into thin sticks, then boiled for a few minutes, cooled and combined with sharp cheddar cheese. Topped with a simple dressing from plain yogurt and dijon mustard.

If you hate celery, this must be a horrific salad.

The idea came from Anna Bergenström's Anna's mat, another great cookbook, first published in 1991.

Selleri jakaa ihmiset kahtia, sellerinrakastajiin ja sellerinvihaajiin. Kuulun ensimmäiseen ryhmään.

Kun huomasin reseptin, jossa käytettiin sekä juuri- että varsiselleriä, oli sitä pakko kokeilla. Lopputulos oli hieman kuin klassikko, Waldorfin salaatti - ja toisaalta ei mitään sinne päinkään.

Suurin piirtein näin: sellerit tikuiksi leikattuina, pikaisesti kiehautettuina ja jäähdytettyinä. Lisäksi voimakasta cheddar-juustoa sekä yksinkertainen kastike maustamattomasta jugurtista ja dijon-sinapista.

Jos vihaat selleriä, tämän täytyy olla kammottava salaatti.

Reseptin idea löytyi Anna Bergenströmin kirjasta Anna's mat, erinomainen keittokirja vuodelta 1991.

Numbers - Numerot

2010-02-21T22:08:00.004+02:00

Just a quick post! Lucky winners of the give-away were chosen via Random Number Generator. And as the above image shows, the new owners of the pillow cases are commenters Jutta (commenter nr. 15) and Paula (commenter nr. 36). (Paula, couldn't find your email address so please contact me: outi at minessa dot fi).

Pikainen postaus! Arvonnan onnekkaat voittajat on valittu Random Number Generatorin avulla. Kuten yllä olevasta kuvasta käy ilmi, tyynynpäälliset uudet omistajat ovat Jutta (kommentoija nro 15) ja Paula (kommentoija nro 36). (Paula, en löytänyt sähköpostiosoitettasi, joten otathan yhteyttä: outi at minessa piste fi).

Pillow talk - Tyynypuhetta

2010-02-12T18:34:00.004+02:00

Another day, another pillow. The fabric is Cath Kidston's Ottoman Rose Blue. Presumably not first-class fabric, as this had some patches where the color was running. Luckily those messy patches were easy to cut out.

Uusi päivä, uusi tyyny. Kangas on Cath Kidstonin Ottoman Rose Blue. Lienee jotain kakkoslaatua, sillä siinä oli värivirheitä, jotka onneksi pystyi hyvin leikkaamaan pois.

And then I thought it might be time for a give-away. As it happens, I have two extra pillow cases (identical to the ones in the photos). All neat and ironed and waiting for new homes. To enter, just leave a comment on this post, the last date to participate is February 20th.

And I'm not the only one pillow crazy in this world, check out this store that specializes in pretty pillows, approriately named Pillove.

Ja sitten ajattelin, että voisi olla arvonnan aika. Kuinka sattuikaan, kaapissani on kaksi ylimääräistä tyynynpäällistä (samanlaisia kuin näissä kuvissa). Sievinä ja silitettyinä odottelevat uusia koteja. Voit ottaa osaa arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Aikaa on helmikuun 20. päivään asti.

Enkä muuten ole ainoa tyynyhylly tässä maailmassa, kurkkaapa tähän kauppaan, joka on erikoistunut nätteihin tyynyihin, nimeltään se on osuvasti Pillove.

Mercy - Armo

2010-02-12T06:47:00.002+02:00

A little serging frenzy over here. I've been the happy owner of a Bernina 1150 MDA serger for a week. (A divine machine, I can tell you that.) So I've been using up jersey leftovers by making little clothes.

Hieman saumurihulluutta täällä päin. Olen ollut Bernina 1150 MDA -saumurin onnellinen omistaja viikon verran. (Taivaallinen kone, sen voin kertoa.) Joten olen kuluttanut trikoovarastojani loppuun tekemällä pieniä vaatteita.

These toddler size clothes are on their way to southern India. The destination is the Mercy Home for Abandoned Babies, an orphanage that rescues unwanted babies, mostly girls. I didn't want to send used (or how we nowadays put it, "pre-owned"?) clothes, but wanted to make something new for those little, little girls. So I cut and I serged and I ironed and I folded. Thinking about those little girls. In this world.

Nämä taaperoikäisten vaatteet ovat matkalla kohti eteläistä Intiaa. Päämääränä on Mercy Home for Abandoned Babies, orpokoti, joka pelastaa ei-toivottuja vauvoja, yleensä tyttövauvoja. En halunnut lähettää käytettyjä (vai miten se nyt nykyään sanotaan, "aiemmin omistettuja"?) vaatteita, vaan tehdä jotain uutta noille pienille, pienille tytöille. Joten leikkasin ja ompelin ja silitin ja taittelin. Ja ajattelin niitä pieniä tyttöjä. Tässä maailmassa.

You can help, too! More information via Relief Projects India and a a list of needed items can be found on a Finnish site about the Mercy Home.

Myös sinä voit auttaa! Lisätietoja ja luettelo orpokotiin toivottavista avustuksista Mercy Homen suomenkielisiltä sivuilta sekä tietoa avustushankkeista Relief Projects India -järjestön kautta.