All the best

Iloa musiikista

Mitäköhän biisiä täällä vedetään? Jenkeistä rahtaamani KJOY-radioasema soittaa yhtä ja samaa renkutusta, ja on sangen hauska joulunmerkki. Jossain joulutavaralaatikossa on lisärekvisiittaa tähän, muunmuassa pieni tyttö ja pieni poika. Sekä roskista tonkiva pesukarhu.



Jouluna tuntuu siltä, että ovi sieluun on auki ihan toisella tavalla kuin muulloin. Ehkä aistit ovat silloin herkimmillään, ja tuoksut, näyt ja tunnelmat kuljettavat meitä muistoissa. Tai musiikki.

Kaiheansuloinen joululaulu "Maailma jääkukkien takana" kuuluu minun jouluuni. Vaikka en voi kuunnella sitä itkemättä. Kuulin tämän Ilkka Aaltosen kappaleen ensimmäisen kerran syksyllä 2002, kun olin tullut äidiksi ensi kertaa. Siskoni ja hänen miehensä esittivät tyttäremme ristiäisissä tämän ihanan, herkän kappaleen.


Maailma jääkukkien takana

Lumihiutale ikkunassa kimmeltää,
valo varjolle tietä antaa.
Ilta-auringon viime säde kiirehtää
kohti kaukaista taivaanrantaa.
Sitä katselee lasin läpi tyttönen,
koti turvan suo jääkukkasilta.
Talikynttilän hehku on niin lämpöinen
- tummuu ihana jouluilta.

:,:Ei tunne hän vielä maailmaa,
joka jääkukkien takana aukeaa,
mutta kerran on johtava polkunsa tuo
ihmeistä suurimpienkin luo,
ihmeitten suurten luo:,:

Valo hämyinen hiipii huoneeseen,
kylän äänet varjoihin hukkuu.
Olkihimmeli pyörähtelee hiljalleen
- isän sylissä tyttö nukkuu.

Pieni ääninäyte tässä. Kappale löytyy Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien joululevyltä, jolta sitä voi kätevästi kuunnella repeatillä niin monta kertaa, että tulee puhtaaksi itkenyt olo.

Kuten yhtenä iltana, kun sain olla hetken kotona yksin, istuin sohvalla, join kahvia ja katsoin lumista maisemaa, joka oli kuin suoraan satukirjasta.

Ajattelin lapsiani, noita ihmeistä suurimpia.

Kohtalon kupit

Astiakaapissani on monta vuotta pyörinyt yksi tällainen lautanen. Kaunis turkoosi, kaunis muoto. Arabian leima pohjassa. Toiminut välillä kynttilän, välillä kukkapurkin aluslautasena. Muutaman kerran olen siivouspuuskassani meinannut heivata lautasen pois, mutta jokin on pidätellyt.



Eilen selvisi syy. Itsepalvelukirppiksellä odotti kuusi kuppia ja viisi lautasta, kymmenellä eurolla. Se oli kohtalo.



Orpo tassi sai kuppinsa ja minä puoli tusinaa ihanan turkooseja Maija-kahvikuppeja.

Valkoinen kaakao

Ulkona vallitsevan valkeuden kunniaksi tarjosin lapsille valkokaakaota.

Parasta kaakaota saa raastamalla suklaata ja sulattamalla sitä kuumaan maitoon. Voi tehdä ihan oman sekoituksen! Se on muuten suklaanystävälle helppo lahjavinkki: raastettua hyvälaatuista suklaata nätissä purkissa. Jotain ihana tummaa....tai ehkä maustettuakin suklaata.



Päälle kourallinen minivaahtokarkkeja ja valkoinen kiltteysjuoma on valmis. Aikuinen voisi tujauttaa tähän vaikka hieman mantelilikööriäkin...

48

Neljänkymmenenkahdeksan pienen taskun ompeleminen ei ollut ihan suit-sait-sukkelaan-juttu. Mutta ehdinpäs!



Nimittäin näin joulukuun alusta nämä isot puput saivat uuden tehtävän, ne toimivat adventtikalentereina.

Itse puput olen ommellut nämä viime keväänä pääsiäispupuiksi. Lapset toivoivat mahdollisimman isoja, joten nämä ovat noin 110 cm pituisia. Olipa muuten täyttäminen. Kaava on omalla kädellä piirretty, tilda-pupuista mallia ottaen ja suurentaen. Korvat on isot ja päänmyötäiset. Pääsiäisenä pupuilla on päällään vaaleanpunaista, vaaleansinistä ja vaaleanvihreää, ja essuntaskuun mahtuu piilottamaan vaikka suklaamunia.

Jouluksi puput saivat uudet vaatteet pellavasta. Aluspaitana tyttöpupulla on Annan vanha ruutupaita (muistan kuinka metsästin sitä yksivuotiaan ekaksi kesäksi!) ja poikapupulla Matin vanha raitapaita.

Taskuista löytyy aamulla pieni herkku. Taskuissa voisi olla numerot, mutta kuten totesin, jäi vähän viime tippaan. Ehkä lisään numerot leimaamalla - joku joulu.



Ja kenties näille pitäisi vielä tehdä kasvot. Tai ainakin silmät.

Tänä vuonna en pidä erillistä joulublogia, mutta seurailen monen muun joulublogia innolla. Ja ihania blogikalentereitakin on, esimerkiksi Blomsterverkstad, Kissankulman joulu ja Karen Klarbaeks Verden.