Tein tyynyn ja toisenkin

Taas on tyynyjä päivitetty ja kangaskaappia tyhjennetty. On se kuulkaas niin, että kahteen en kyllästy: valkoiseen ja vaaleansiniseen.

Designer's Guildin vaaleansinistä Peaweediä Eurokankaan palalaarista (jemmaan jäi vielä samaa myös turkoosina).

Ja Alexander Henryn Apples and Pears Amerikan matkalta jokunen vuosi sitten. Ihan herkku kangas, tämän enempää en voisi "muita" värejä ottaakaan, mutta tämä sopii kevään odotukseen mainiosti!

kotona: overload

Situation overload, todellakin taas. Olen joutunut luopumaan periaatteestani, että kirjat pidetään yhdessä rivissä. Nyt jo suurin osa hyllyistä on kahdessa rivissä, sillä muuten ei mahdu. Siksi ne notkuukin noin. Lisäksi on noita huojuvia torneja joka välissä, puhumattakaan siitä kirjapinosta jonka olen piilottanut olohuoneen verhon taakse...

Mutta tälle seinälle ei vaan mahdu yhtään lisää hyllyä. 

Rakastan kirjoja, ihan kirja-kirjoja, niitä fyysisiä otuksia. Joo, Kindle on varmaan tosi kätevä. Mutta nämä kirjat ovat ystäviä. Ja jos niitä löytyy maailmalta lisää, ei niitä voi jättää huomiomatta.

Mutta jos kirjaston poistohyllyssä makaa Merete Mazzarella, niin eihän sitä voi sinne jättää! On muuten viisas nainen, pidän hänen polveilevasta ja välillä eleettömästä, mutta ah niin oivaltavasta kirjoittamisestaan. Tämä Täti ja krokotiili on kokoelma ajatuksia vähän kaikesta, elämästä ylipäätänsä, keski-iästä, kirjoittamisesta ja eräänlainen tätiyden puolestapuhuja. Tätivoimaa siis.

Lähikirppiksellä on myös liiankin loistava kirjatarjonta. Sinänsä rahaa ei kulu suunnattomasti, mutta kirjahyllytilasta on huutava pula. Joudun organiseeraamaan jälleen, mutta se on kivaa. Vähän kuin olisi kirjastossa töissä.

Ratkaisu esteettiseen ongelmaan = ovet. Kirjahylly peittää olohuoneestamme koko seinän, joten näin näkymä rauhoittui hieman.Tilanahtauteen haettiin apua ns. kovalla kädellä. Kirjoja kiertoon ja kestolainaan, juu ei tartte palauttaa. Pokkareita survottiin "rumasti" ovien taakse, kauneimmat, käytetyimmät ja painavimmat tietokirjat jäivät tukevimmille hyllyille. (Ei nää Billyt kanna samanlaista kuormaa kuin Lundiat..) 

Sitkeällä vääntämisellä kaappeihin saatiin järjestykseen myös lautapelit ja lasten dvd:t. Kun piirrettyjen aika on perheessämme joskus ohi, vapautuu jokunen metri hyllytilaa...kirjoille! Siihen asti pinoamme kirjoja, no vähän joka paikkaan...

kotona: aika

On vierähtänyt aikaa. Tämän blogin parissa meinaan. Viime viikolla vilahti ohi blogin VIISIVUOTISSYNTTÄRIT, voitteko kuvitella? Koskas te lukijat olette tulleet mukaan kyytiin? 

Olen monesti meinannut deletoida tuolta arkistosta nuo vanhimmat postaukset, mutta annan sittenkin olla. Sieltä näkee, miten bloggaaminen on vuosien saatossa kehittynyt. Kun aloittelin bloggaamista muutaman ystävän inspiroimana, blogistania oli kovin toisenlainen. We've come a long way, baby. 

Tämän White Country -blogin ohessa olen perustanut myös nukkekotiblogin, joulublogin ja viimeisimpänä kirjoittamisblogin. 

No mutta, täällä kotona on laitettu paikkoja kuntoon ja siinä ohessa laitettu kalenteritkin kuntoon. 

Omassa Moleskinessani on viikko per aukeama ja parasta on runsas muistiinpanotila eli sivu joka aukeamalla.  Tosin kuljetan kyllä pientä muistivihkoa aina kyljessäni. Seinällämme keikkuva kuusisarakkeinen perhekalenteri ei ole kaunein, mutta ehdottomasti toimivin. Sen avulla työt ja harrastukset säilyvät järjestyksessä.

Kirjoittava ihminen rakastaa asioita, jotka liittyvät kirjoittamiseen. Kultaisen kuulakärkikynän olen saanut kultaiselta mieheltäni huomenlahjaksi. (Lyijytäyteversion ostin itse myöhemmin.) 

keittiössä: madhur jaffrey

Tein taas ruokaa, miten sitä pitääkin koko ajan tehdä ruokaa (huokaus). Kikherneitä, kevätsipulia, lehtipersiljaa....(ei syöneet lapset tätä tietenkään)

Reseptin takana Madhur Jaffrey. Onko tuttu daami? Hän on nimittäin intialainen bollywood-näyttelijätär ja ruokaentusiasti, kirjaillut monta keittokirjaa. Tämä Eastern vegetarian cooking on pari vuosikymmentä vanha ja ulkonäöllisesti tylsä kuin saapas. Mutta sisältää reseptejä raaka-aineitten mukaan ja on ihan veikeä opus, pokkarina pilkkahintaan esimerkiksi Amazonista.

Lehtipersiljaa kasvatan kesäisin pihalla, se on mainio yrtti, jotenkin sielukkaampi kuin käkkäräpersilja, joka tuppaa kasvamaan kitkeräksi.

kotona: ovi

Ovi uuteen vuoteen! Myrskyn kaataman kuusen havuista tein ovikoristeen. Pohjana paksua rautalankaa, päälle havuja sidontalangalla. Ehkä tän avulla muistan, mitä vuotta eletään?

Tämän vuoden ensimmäinen latte oli samanlainen kuin viime vuoden viimeinen. Olen kökkinyt sohvan nurkassa näillä eväillä jo monta iltapäivää ja iltaa, aikas ihanaa. Edelleen puikoilla fifi-huivi harmaasta alpakasta. Loppusuoralla, mutta nyt vasta opin kuvion ulkoa, en malta lopettaa vielä.